Hippasen verran höpinää

  Meille muutti Nomsan tyttärentytär Musti jo aikaa sitten. Se syntyi tammikuussa ja vaikka aikomus ei ollut ottaa pentua, universumi päätti toisin ja tämä oli jossain kaukana ja kauan sitten tarkoitettu tapahtuvaksi. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä. Musti on mahtava ja reipas tapaus. Musti on tätä kirjoittaessa 7 kuukauden ikäinen ja on saanut lisänimen Iloinen koira. Semmoinen se on. Ihan pikkupennusta lähtien sen mottoja ovat olleet "ilon kautta" ja "mitäpä tuosta". Se menee mihin tahansa tilanteeseen häntä heiluen ja jos joku kolaus - fyysinen tai psyykkinen - tapahtuu, se ravistaa turkkinsa ja jatkaa toimintaa. Ei paljon hetkauta asiat.  Musti kulkee autossa yhtä hiljaisena kuin Nomsa. Se on hallilla yhtä hiljaisena kuin Nomsa. Se korottaa äänensä, sanoo "twiip, twiip" vain kun on pissahätä tai joku harmitus päällä. Osaa kyllä myös haukkua. Otin Mustin agitreeneihin mukaan jo heti pienenä ja siellä ollaan tehty kujakeppejä ja siivekkeen kiertoa, ...

Kävimme Nomsan kanssa kesällä ja syksyllä ihmettelemässä lähimpiä luontopolkuja.  Särkiselkä Outokummussa on parikin kertaa katsastettu ja syksyllä kävimme siellä treenikavereitten Virpin ja Pyryn kanssa kävelemässä seitsemän kilometrin polun. Virpillä oli sport tracker päällä ja lopputuloksena matkaa kertyikin 11 kilometriä. Eipä ihme, että alkoi jaloissa tuntua. En ymmärrä miten moinen oli mahdollista, mutta ei se minun kanssa seikkaillessa kovin tavatontakaan ole. Hieman vaan poikkesimme reitiltä.  Virpi oli menossa treeneihin ja suurinpiirtein ehti myös sinne. Hän alkoi selittää, että vähän venähti kun oli minun kanssa lenkillä ja Mari, jonka kanssa on tunnettu jo aika pitkään, alkoi nauraa katketakseen.  "Ai Hannan kanssa lenkillä ja vähän venähti! No enpä kuule ole yhtään yllättynyt!" Muutaman kerran on ehkä niin käynyt.  Sain kaveruksista hyvän kuvan. Makkarat ja muut eväät oli meillä mukana ja kun pääsimme sopivan tulipaikan kohdalle, ei tarvinnut itse rikite...