maanantai 6. lokakuuta 2008

Lenkkeilyä ja treenailua

Olen ottanut itseäni niskasta kiinni.
Syksyn odotetuin päivä eli viestikoe kolkuttaa jo ovella eli lauantaina. Ei enää montaa päivää, joten olisi korkea aika tehdä jotain meidän tosi väljälle seuraamiselle.

Niinpä jälleen tänään lenkille lähtiessä pistin vähän namuja taskuun, että olisi enempi motivaatiota treenata tiukempaa seuraamista.
Eräällä metsätiellä otin Jatsin sivulle ja seuraaminen oli aika ok. Edisti kyllä vähän kuten tapoihinsa kuuluu.
Maahanmenokin meni suht kivasti, mutta kun sopivan matkan päässä käännyin, koira tojotti istuvillaan. Menin takaisin, että voin ottaa uusiksi. Jatsi luuli, että jätin sinne sopivan matkan päähän jotain kivaa palkaksi sitä viimeistä juttua varten. Kierrokset alkoivat olla koirassa pahasti punaisella.
Ajattelin, että kun kerta se on noin innolla menossa etiäppäin, niin menkööt.
Käskin eteen, lähti kuin tykin suusta, mutta maahan meni vasta toisella käskyllä. Ei hyvä. Hain Jatsin pois ja otettiin uusiksi. Tässä vaiheessa kierrosmittari helotti jo tulipunaisena ja se näkyi pienoisena hallittavuusongelmana seuraamisessa.
Uusi käsky ja taas lähti salamana. Maahan meni kertakäskyllä, mutta nousi kuikistelemaan olematonta palkkapalloa. Eli kerta vielä.
Pätkä epätoivoista seuraamista, käsky ja taas mentiin. Mikäli mahdollista, vielä enemmän ruutia anturoissa. Nyt koko homma onnistui sen verran hyvin, että pääsin palkkaamaan. Onneksi metsässä on aina keppejä jos pallot jää kotiin. Ihan sama, kunhan koiralla on hyvä mieli. Silloin on itsellänikin.

Nameja jäi vielä, joten pienen rauhoittumisen jälkeen otin vielä sitä alkuperäisen suunnitelman mukaista seuraamista.
Sitä niittää, mitä kylvää. Olisi pitänyt aikanaan vaatia koiraa tekemään homma kunnolla ja vähemmän talloa Jatsi-ressua tassuille. Vaan minkäs teet, kun pitää kävellä varpaat levällään kuin eräs tunnettu koomikko.
Kyllä tämä tästä. Ajan ja laulun kanssa.

1 kommentti:

Hilkka kirjoitti...

Tuntuu tutulta. Ensin aikaa kokeeseen on vaikka kuinka paljon , ja sitten kohta ei yhtään. Parasta vain ottaa rauhallisesti, kiire ja paniikki ei paljon auta. Ja Jatsihan osaa.
Treeniterveisin Hilkka ja Kiri