keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Kenraaliharjoitus

Kotikenttäetua kannattaa aina käyttää hyväksi.
Kävimme tänään Pärnällä ottamassa viimeisen tottistreenin ennen lauantain koetta.
Mukana menossa oli Miimi, Unski ja Pami, Mari ja Wallu, Hilkka ja Kiri sekä Elina ja Turre.

Turre oli parina ja se meni paikkamakuuseen siksi aikaa kun Jatsin kanssa tehtiin liikkeitä. Ja kiekkoja riitti, saatte uskoa! Seuraaminen oli taas ainakin aluksi mitä oli eli uskomatonta haahuilua. Tarvitsee varmaan ottaa reilu pätkä seuraamista ennen sitä virallista suoritusta. Jos se toimii Unelmalla, sen täytyy toimia myös Jatsilla. Se on tieteellisesti ja geneettisesti todistettu.

Jäävät liikkeet meni huimasta vouhotuksesta huolimatta tosi hyvin.

Noudoissa oli sen verran edistystä, että tuli tiiviimpään luovutusasentoon. On vähän ollut ongelmana liian suuri hajurako välillämme.

Eteenmeno… niin. Taas se kolmannen kerran syndrooma. En jaksa aina selittää samaa asiaa, katso edellinen kertomus. Mikä siinä on, ettei hommaa voi tehdä kerralla hyvin? Arvon neidillä on koulutuksen tässä vaiheessa varsin tiedossa, että palkkaa ei tule eikä tilata ennen oikeaa suoritusta. Nih.

Paikkamakuun otin harjoituksen vuoksi kolmosluokan tyyliin. Ei muuta huomauttamista kuin pienet asennonvaihdokset.

Kokonaisuutena erinomainen treeni.

Jos vähän analysoisi tiettyjä rutiineja.
Leikitin Jatsia ennen kentälle menoa sen lempipatukalla ja jätin sen auton vierelle odottelemaan. Sanoin vielä, että ensin treenataan. Siitäkös koira syttyi! Se oli ihan sitä mieltä että ”nyt, nyt tehdään jotain oikeasti järkevää!”
Kesken liikkeitten en palkannut muusta kuin eteenmenosta.
Olen ihan huomaamatta ottanut tavaksi sanoa aina treenin päätteeksi: ”Tämä riittää meille.”
Niin sanoin nytkin ja silloin alkoi auto vetää puoleensa. Jatsi pomppi ja poukkoili ja teki kaikki temppunsa, että olisi saanut minut nopeammin mukaan. Voi sitä riemua kun se pääsi patukan kimppuun.
Että kyllä näille kannattaa jutella vähän, mutta asiaa.

Lopuksi kävimme porukkalenkillä. Koirat riekkuivat sen verran, että jaksoivat nököttää autoissa kun ihmisjäsenet painuivat pitseriaan myöhäiselle lounaalle.
Kiitämme seurasta!

1 kommentti:

Elina kirjoitti...

Giidokdia ittellenne - kivaa oli! Kuin myös tänään!