"Onpa se iso!"

Tänään sain yhdistettyä työn ja huvin. Sain toimeksiannon tehdä koirapuistoja koskeva juttu ja otin koirat mukaan, koska oli tiistai ja Josepan treeni-ilta. Puistokeikan ajaksi jätin koirat autoon, koska työnteosta ei olisi tullut mitään Jatsin puolustaessa minua kaikenkarvaisilta pedoilta.

Kentällä menin ensin Hipan kanssa Hilkan vetämään aloittelijoiden ryhmään. Eihän me siellä käyty kuin kääntymässä, mutta yksi pujottelu tehtiin ja muutamat jäävät liikkeet. Vähän liikaa häiriötä äkkinäiselle nuorelle neidolle. Harjoituksia jatketaan.

Jatsi oli oma itsensä eli tohkeissaan. Vähän häiritsi löllömäinen kenttä, mutta siihenkin voi istua kun palkkana on ihana lussupallo, joka ei todellakaan tipahda puolihuolimattomasta suorituksesta.

Hipan suurta kokoa ihmetteli yksi jos toinenkin. Hilkka kommentoi Hipan ääntä jonkin verran tutulta kuulostavaksi, enkä voi väittää vastaan. Onneksi se räksyttää harvoin ja harvenemaan päin on menossa kun ei meillä huutamalla saa mitään.

Olen muuten huomannut, että Hippasella on olematon vahtivietti. Totta kai se haukkuu ohikulkijat ja sisälle tulevat vieraat kun matkii Jatsia, mutta siihen se näköjään jääkin. Yksinään pihalla ollessaan se päästää kenet tahansa pihaan ilman inahdustakaan. Kaipa se luottaa siihen, että Jatsi huolehtii vahtimisesta.

Palatakseni koirapuistoon, siellä oli tosi paljon porukkaa. Rotujen kirjo ihan mieletön ja kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään. Voisin kokeilla Hipan kanssa puistoilua, jos se vähän rohkaistuisi ymmärtämään muunrotuisia eikä ottaisi mallia Jatsin räyhäämisestä. Eihän Jatsi paha ole, on vain vakuuttunut minun huonosta selviytymiskyvystä isossa laumassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla