perjantai 16. syyskuuta 2011

Operaatio halkosavotta

1. Tilaa tutulta isännältä traktorikuormallinen uunipuita
2. Pidä koirat poissa kippautuvien halkojen alta
3. Pinoa halot liiteriin

Voiko mikään olla enää tämän helpompaa? Varmasti, mutta sattuneesta syystä ottaa niin paljon ohimoon, ettei juuri nyt tule mieleen.

Varsinkin kohta 3 ei alkuunkaan mennyt Strömsön tyyliin helposti ja mukavasti rallatellen. Ensimmäinen tunti meni, ei siinä mitään. Helppo homma, joka ei vaadi kuin vähän raakaa voimaa. Siinä sivussa saa antaa ajatusten lentää vapaasti, koska älyn voimalla halkoja ei onneksi mätetä.

Mutta. Avara luonto päätti puuttua asioiden kulkuun kalauttamalla halolla kallon sivuun. Siltä se tuntui, vaikka kyseessä oli vain pikkuinen ampiaisenpisto. Jonkin aikaa se pörriäinen kaarteli pääni ympärillä, mutta kun en työn tuoksinnassa suonut sille tarpeeksi huomiota niin päätti tuikata vasemman ohimon ja samalla koko nupinpuolikkaan ihan hemmetin kipeäksi.

Siinä vaiheessa katsoin tarkemmin ja siellähän pörräsi kiukkuisia ampiaisia enemmänkin. Tulivat ja menivät liiterin ovenpielessä seinän raosta ulos ja sisään. Juuri sopivasti reitillä, että halkosavotan jatkaminen oli täysin mahdotonta.

Menin sisälle putsaamaan ohimoni, otin kipulääkettä ja jääkaapista jäisen vatturasian pistoa viilentämään.
Luotin siihen, että Raid tappaa edelleen talossa ja puutarhassa, joten eikun myrkkyä seinänrakoon. Siitäkös ne raitapyllyt suuttuivat! Eikä puhettakaan, että olisivat rauhoittuneet rehellisesti tapettaviksi.

Annoin välillä myrkyn tehota ja kun meno vähän asettui, hyökkäsin sorkkaraudan kanssa seinän kimppuun. Pesä löytyi hieman syrjässä kulkureitiltä, mutta pääasia että löytyi. Anteeksi vaan luontokappaleet, mutta rajansa kaikella. Vuokrasopimus oli teidän osalta yksipuolinen, joten sen purkamisessa ei oteta valituksia huomioon. Kennot pihalle ja myrkkyä perään.

Tiedoksi kaikille, että ampiaisten torjunnassa lähitaistelulla on ratkaiseva merkitys. Raidilla pitää ampua täsmälleen päin näköä, silloin tipahtaa ja kengänpohja hoitelee loput. Harvahko sumu puolen metrin päästä vaan naurattaa niitä.

Siellä se halkokasa odottaa siirtoa liiteriin muutamien ampiaisten pitäessä vahtia. Vahtikaa nyt, koska tämä ei jää tähän. Taistelu jatkuu viimeiseen siiveniskuun asti.

2 kommenttia:

Miimi kirjoitti...

Onnea vaan Hanna ja tervetuloa kerhoon! Ken on joutunut ampiaisten julman heimon vihan kohteeksi saa kärsiä siitä arvaamattoman kauan ja odottamattomissa tilanteissa! Ni9mi. Kokemusta on

Hanna kirjoitti...

No kiitos vaan, kyllä nuo alkaa jo rauhottua. Pikkuhiljaa liiteri täyttyy.