keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Minä ja aakkoset

Susanna heitti haasteen, joka pisti miettimään tosissaan.
Ideana on siis aakkosittain laittaa pääpointteja jostain elämäänsä liittyvistä asioista. Jos omituisimpiin kirjaimiin ei keksi mitään, ne voi huoletta skipata. Itse ainakin yritin. Minun ongelma oli pikemminkin nuo ihan tuikitavalliset kirjaimet, joihin en millään meinannut keksiä järkevää sanaa.

Atte, kuopukseni. Omituinen lapsi, herkkä, nopeaälyinen, kaikesta kiinnostunut ja täynnä viisautta jostain toisesta maailmasta. Oikea äidin kulta ja ajatusten jakaja.

Bee. Mehiläinen.

Coca-cola, jumalten juoma jota joskus tekee niin mieli mutta ei sovellu hipiälle. Aiheuttaa kofeiiniherkälle kropalle pahoinvointia ja seinille hyppimistä.

Dix, ihana ja kiltti mutta villi rotikkatyttö naapurista.

Elokuvat. Tykkään katsoa niitä leffassa ja kotona. Hyllyssä on monenlaisia ja etenkin monentasoisia tallenteita takavuosilta. Vanha kunnon VHS:kin menee kun ei ole liian nirppis.

Fiilispohjalta usein mennään eikä järjellä ole sananvaltaa.

Gramma sinne toinen tänne. Liian monesta tulee liikaa.

Hippa, nuorempi nelijalkainen. Hassu höppänä, jonka ajatuksista ei aina pääse perille. Aina valmis yhtälailla toimintaan kuin kainalossa kellimiseen.

Idea. Niitä riittää. Suurin osa täysin löylynlyömiä ja toteuttamiskelvottomia, mutta sitä suurta keksintöä odotellessa.

Jatsi, ilmeilyn mestari, tulta ja tappuraa toiminnassa ja pehmoinen kainaloinen lepäillessä. Sielunsiskoni ja elämäni koira.

Kimmo, esikoiseni. Enemmän jalat maan pinnalla kuin pikkuveljellään, mutta suunnilleen samoista asioista kiinnostunut. Itsepäinen härkä, kaikkien kaveri ja omaa huisin huumorintajun.

Luovuutta kai ne on omituiset höpinätkin.

Molli, ensimmäinen ja jo edesmennyt kissani. Riiviömäinen riehuja keski-ikäiseksi asti.

New York. Kerran käyty, loppuiän kaivattu. Ehkä vielä joskus uudestaan...

OMG. En keksi tähän mitään!

Puumaja. Semmoinen pitäisi olla ja hyvä puukin on mihin rakentaisin, mutta siihen tarvitsisi ainakin yhden aikuisen käsiparin avuksi.

Q-Katsastus on taas pian edessä. Passatin kantapaikka kerran vuodessa keväisin.

Reetta, puhelias naapurini ja ystäväni.

Sohva. Parhaitten päiväunien takaaja ja koko porukan keskinäiseen köllöttelyyn passeli paikka.

Työ. Haluaisin olla toimittaja, mutta olosuhteista johtuen en ole.

Unennäkö, öinen harmi tai huvitus jonka sisällöllä viihdytän (tai raivostutan) ympäristöä.

Vesi on ihana elementti. Olen asunut ison osan elämästäni järven tai joen äärellä ja kaipaan sitä. 

Wilhelmiina, paras ystäväni jonka paremmin tunnetun nimen alkukirjain oli jo varattu.

Xandro, iki-ihana rotikka joka Aten ja Kimmon kohdatessaan menee tyystin höperöksi.

Yllätyksellisyys on asia, jota elämässä pitää olla. Joskus se on negatiivista, mutta kaikesta oppii. 

Zzzz... Unta palloon, eikös se sitä meinaa? 

Å ei ole alkukirjain, mutta mieleen tulee luonnollisesti Ruåtsi, josta taas tulee mieleen Hipan tuleva sulhanen.

Älytön tai äkkipikainen. Se olen minä.

Öö joo. Öö en. Se on se hetken mietintä, joka on ilmeisesti minulta periytynyt myös poikien puhetyyliin.

Annetaan vahingon kiertää. Edellisen haasteen sain Miimiltä, joten luonteva suunta on siihen suuntaan. Ollos hyvä.

3 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

No niin, tulihan se lopulta ja hyvää kannatti odottaa!
Eikö mennytkin yllättävän kauan noita juttuja miettiessä?

Hanna P kirjoitti...

Meni! Hermoja raastava kokemus :D

Miimi kirjoitti...

Au shit! No ei kai tässä muutakaan tekemistä liene...