lauantai 26. heinäkuuta 2014

Oli lautalla pienoinen kapakka...

Tänään oli The Kesäpäivä eli matonpesu mökillä. Äiti ja isä lähtivät sukukokoukseen viikonlopuksi, joten sain olla koirineni ihan keskenään omassa rauhassa ja tehdä kaikkea mitä huvitti.

Matot pesin heti ensimmäiseksi, että pääsivät kuivumaan. Kuuma oli kuin saunassa, joten kevyimmät kuivuivat iltaan mennessä. Kipaisen koko satsin huomenna pois.

Aamupäivällä hetken ajan mietin, että pitäisiköhän varsinainenkin sauna lämmittää. Mökkisaunassa on aina niin kiva käydä, mutta lopulta alkoi kuumuus kehtuuttaa. Uimaankin pääsi milloin vaan, joten ratkaisin asian siirtämällä mittarin ulos. Mitäs tuosta löylynheitosta niuhottamaan.



Hippa raivosi aina kun menin uimaan. Se ei sulata sitä, että järveen mennään hukkumaan ihan tuosta vaan. Hän itse saa tietenkin rypeä mielin määrin ja kastella minut siinä sivussa.



Käpy pirulainen ei kellunutkaan! Koira hyvä, jos käpyä yrittää paikallistaa hajuaistin avulla niin nenään menee vettä! Eipä tuntunut vaivaavan. Purskaus vaan ja kuono tyhjeni. (Kuvaa klikkaamalla näkyy isompana.)
Harmi kun en ehtinyt tallentaa Hipan sukellusta. Se nimittäin eräällä reissulla painui veden alle ihan kokonaan käpyä etsiessään.


En muista kävivätkö koirat viime kesänä veneessä ollenkaan, mutta toissa kesänä ainakin. Hippa oli kohtalaisen stressaantunut moisesta matkustustavasta, mutta tänään se oli kokassa ihan kotonaan. Jatsihan on laivakoirana jo konkari.


Suuri-Myhkyrään on reilut 700 metriä matkaa (jos osaa navigoida suoraan) ja se on vakiokohde soutureissulla. Olen lapsesta lähtien ollut höpelönä kalliomaisemiin ja siinä saaressa sitä herkkua riittää.



Kyllä me rantauduttiinkin, totta kai. Samaan aikaan Vaivion suunnalta kuului kummaa älämölöä kun vettä pitkinhän ääni kantaa kauas. Joku äijäryhmä seilasi moottorilla kulkevalla lautalla. Kiersivät saaren kuten minäkin, mutta onneksi olin kuivilla ja pääsin kuvaamaan sen ihmetyksen.



Huutelin alas, että onpa teillä hieno terassi.
Olisi kuulemma ollut kylmää olutta ja hyvää seuraa tarjolla, mutta jätin väliin tällä kertaa. Eivätkä nuo miekkoset ole lähteneet ihan soitellen sotaan kun pelastusvene kulki mukana. Syynäsivät hyppypaikkoja eli tuon edellisen kuvan kohdasta on pitkin aikoja jotkut uskalikot hyppineet järveen. Korkeutta on parisenkymmentä metriä ja melkein saman verran väljää vettä pinnan alla.

Eipä ole tullut pieneen mieleenkään loikata, vaikka pikkulikasta lähtien olen kalliolla kiipeillyt alas kuikistelemassa. Tai mikä se pikku sitten on, -80 -luvun alussa porukat ostivat tiluksen ja siitä lähtien on Pekan kanssa vähän väliä soudettu saareen uimaan ja kiipeilemään.

Koirien lenkitys on viime aikoina jäänyt melko iltamyöhäiseen, mutta nyt me saatiin pieni lenkki saaressa kiipeillessä tehtyä. Takaisin soutu oli melkoista läähätystä, mutta eivätpä poukkoilleet veneessä sitäkään vähää kuin menomatkalla.

Yöksi en jäänyt kun osaan nukkua vain kotisängyssä. Mökillä on kiva käydä, mutta ei se silti ole sama kuin kotona oleminen, vaikka onkin ranta ihan siinä. Taidan olla kotihiiri. Joskus vielä hankin semmoisen paikan, että saa asua veden äärellä.

Ei kommentteja: