keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Patchcoat-sukukokous

Miimin järkkäämä kasvattajaleiri pidettiin tänä vuonna 25.-29.6. Kiteen Taivaannastassa eli Loukunvaaran vanhalla koululla olevassa koiraharrastuskeskuksessa. Talon takana on valtava ruohokenttä tokotreeneihin ja agilityesteetkin olivat meidän käytettävissä koko leirin ajan.



Harmittavan moni jäi ihan loppumetreillä pois, mutta silti paikalla oli ihmisiä, joita ei näe kovin usein. Minun ja Miimin lisäksi meitä oli Eija-Riitta ja Vaapu & Mindy, Hanna ja Mai, Hali, Kiila & seropi Pinja, Lea ja labbis Hinni, Marida ja Roosa & Pepsi, Mirka ja Topi, Heidi ja Laku, Leena ja cockeri Reiska, Hilkka ja Valo, Satu ja Viiru, Sirkku ja Susu sekä Tuuli ja Chilakin piipahtivat välillä paikalla.

Leiriohjelma oli mukavan rento. Etukäteen varattiin Pialta paimennusvuorot ja Hippa pääsi toteuttamaan itseään lampaitten kanssa kolme kertaa. Edellisestä paimennuksesta on vuosi aikaa, mutta mitään se ei ole unohtanut. Harjoittelimme vain lauman haltuunottoa ja kiertämistä. Vastapäivään kiertäminen on Hipan helppo puoli, mutta myötäpäivään liki mahdottomuus - tai oli vielä viime kesänä. Talven aikana tekemämme kuivaharjoitukset ovat tehneet tehtävänsä ja nyt kierto huonompaan suuntaan oli melkein yhtä hyvä kuin parempaankin.

(Kuva: Hanna Turunen)

Piakin on ilmeisesti tajunnut, miten tollo olen eli minulle pitää antaa palaute justiin sillä hetkellä, milloin teen oikein tai väärin. Sen palautteen ansiosta aloin jo älytä, milloin meni hyvin ja milloin huonommin. Oikein loistavaa opetusta. Sain vielä tehtäväksi välittää Miimille terveiset, että Hipan pitäisi päästä paimentamaan Miimin lampaita. Hippa on nopeampi kuin Viia, mutta yhtä herkkä käskyille ja saisi hyvää treeniä.

Edit... Nakataanpa vielä muutama Tuulin ottama kuva meistä paimenpuuhissa.

Näyttää kuin kyseessä olisi isompikin lauma.


Tekijältä tämä homma onnistuu vaikka silmät kiinni.

  
Enkös ollutkin hyvä?
- No olit koiraseni, aivan mahtava!

Kiitos Tuulille kuvien käyttöoikeudesta.

Jatsi jäi lammashommista sivuun, mutta pääsi loistamaan tokossa. Ruutu on meidän kompastuskivi ollut alusta lähtien ja nyt saimme Hannalta vinkkiä sen treenaamiseen.

Olin jo aikapäivää sitten vaihtanut käskysanaksi "neliö" koska Jatsi yhdisti ruudun esineruutuun. Se siis juoksi käskyn saatuaan siksakkia pitkin kenttää nenä maassa ja lopulta pysähtyi sanomaan, ettei täällä mitäään ole.
Nyt käyskentelen ruudun lähistöllä ns. vapaasti ja pyydän koiraa etsimään neliön ja kun se menee ruutuun, saa palkaksi himoitsemansa lussupallon. Jospa tästä edetään.
Muita isompia ongelmia sillä ei olekaan. Tai ainakaan semmoisia, mitä en omin nokkineni pystyisi sille opettamaan.

Hippa osaa kiertämisen eli käy kiertämässä jonkin lyhtypylvään tai minkä tahansa kentällä olevan isomman esineen. Käytän tätä molempien koirien luoksetulon pysäytysten treenaamiseen eli teen pysäytykset enimmäkseen erillisenä liikkeenä. Kun ne menee vauhdilla, käskyn voi yhdistää varsinaiseen luoksetuloon.

Hanna vinkkasi kiertämisen käyvän myös noutokapulan tuonnin vauhdittamiseen.
Annan kapulan koiralle ja käsken kiertämään. Kun koira on kiertänyt, annetaan merkki naksulla ja koira saa välittömästi pallon palkaksi. Kapulan putoaminen ei haittaa, vaan pointti on vauhdin kiihtymisessä naksua odotellessa. Aikaa myöten naksua myöhästetään eli koiran annetaan tulla kierrosta aina lähemmäksi ennen kuin saa naksun ja palkan. Toimi!

Jatsi tykkää agilitystä ja pääsi tekemään sitä ilman selkää rassaavia hyppyjä. Hippaakin totutettiin agiesteisiin ja Mirka totesi, että siitä saisi erinomaisen agilitykoiran. Nopea kuin mikä vauhdiltaan ja oppimiskyvyltään. Kivahan siellä kentällä on käydä silloin tällöin leikkimässä, mutta tavoitteellisessa mielessä minua ei sen lajin treenaaminen kiinnosta pätkääkään.

Topi oli loistava agikentällä.




Jäljellä kävimme tietenkin myös. Ensin peltojäljellä, jossa molemmilta koirilta jäi yksi keppi niin ihmeellisesti, etteivät millään löytäneet sitä paikkausreissullakaan. Kummallinen juttu.

Lea teki toiseksi viimeisenä päivänä Hipalle erinomaisen jäljen eteläkarjalaiseen pöpelikköön ja koira nosti taitavasti kaikki kepit. Ennen kolmatta keppiä se harhautui jäljeltä ja minä tein parhaani sotkeakseni lisää, mutta sitten se asettui kepille ja siitä jatkoimme loppuun asti. Oli kyllä pohjoiskarjalaiseen kangasmaastoon tottuneelle melkoinen työ roikkua liinassa. Ei puhettakaan koiran lukemisesta kun jaloilla pysyminen vei kaiken keskittymiskyvyn.

Heli Kapanen-Lappalainen kävi eräänä iltana pitämässä meille koirahierontakurssin. Miimillä oli esitys kesäteatterissa ja hän jätti Pamin Helille näytöskappaleeksi. Mutta mitä tapahtuikaan?! Pami ei antautunut läpitutun hierojan käsiteltäväksi ollenkaan. Olipa ylläri, mutta mikäs siinä. Tarjosin Jatsin hänelle ja otin itselleni Pamin, joka hyväksyi tilanteen ja homma pääsi alkamaan. Sen sijaan Mirkan harjoituskappaleena ollut Hippa tuijotti minua murhaavasti koko session ajan. Hänen prinsessuutensa oli aivan pöyristynyt kun mamma hylkäsi hänet ventovieraalle ja poistui itse melkein metrin päähän. Siinä on taas äiti ja tytär samanlaiset.
Pami oli seuraavana päivänä kuulemma kovin virkeä, joten ilmeisesti hyvin osasin sen hieroa. Jatsi veteli Helin käsittelyssä sikeitä niin ettei meinannut herätä ja ihan uusi koira oli sekin seuraavana päivänä. Mamman mussukka!

Leiri oli ihanan rento väljine aikatauluineen. Ruoka oli kerta kaikkiaan taivaallista ja paikka muutenkin tosi mukava. Ilma oli treenejä ajatellen täydellinen, poutapilvinen ja suht viileä.

Kaikki koirat pääsivät vaihtamaan vapaalle viimeisen päivän porukkariehunnassa.



 Ja pitihän se ryhmäkuvakin ottaa.



Kaikki kuvat löytyvät täältä.


Ei kommentteja: