sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kaikenkarvaisia rallaajia

Meillä on tosi mukava ja rotukirjava rally-tokoryhmä. Kokoonpanossa on oman aussieni lisäksi dobermanni, kaksi portugalinpodengoa, kaksi nahkacollieta, glen of imaalinterrieri sekä lagotto romagnolo.

Kahden koiran omistajat treenaavat koiriaan vuoroviikoin kun kesken treenivuoron ei ole luvallista vaihtaa koiraa. Itsenikin tekisi mieli ottaa joskus Jatsi mukaan, mutta Hippa tarvitsee näitä treenejä enemmän. Ehkä sitten keväällä kun voi varsinaisen vuoron jälkeen tehdä jotain pihalla, jos siellä ei ole muuta toimintaa.

Viimeksi sattui ihan muitten asioitten takia kamera mukaan, joten käytin tilaisuuden hyväksi.

Tätä Metkan hymyä ei nimittäin voinut jättää kuvaamatta. Ensin se raotti ylähuultaan vähän, sitten alahuulta, sitten molempia vähän enemmän. Lopulta koko etuhampaisto loisti kun oli niin mahdottoman mukavaa.



Jenna on menossa Vivian kanssa kokeeseen ja halusi ratatreeniä, joten sen takia tehtiin vähän pidempi rata. Meillä on joka kerta lyhyehkö rata tehtävänä ja sen lisäksi irtokylttejä. Jokainen voi ottaa tehtäväksi niitä kylttejä mitä sillä kerralla haluaa treenata ja sen lisäksi voi kokeilla muiden valintoja.



Juoksussa on vielä vähän viilaamista. Vivia on muutenkin kovin pomppivainen, joten yritettiin löytää ratkaisuja suunnata energiaa enemmän maata kohti kuin siitä pois päin.



Keitsi näytti esimerkillisen kurreposeerauksen. Milja kertoi, että tämä on jollain tavalla rotutyypillinen juttu ja siksi ollut helppo opettaa.


Omilleni en ole saanut kurreistuntaa opetettua yrityksistä huolimatta. Jatsilla oli nuorena niin kimmoisat vieterit takatassuissa, että aina hyppi pystyyn ja nyt en sen selkävaivan takia viitsi enää moisilla tempuilla kiusata. Hippa taas saa kyllä etutassut irti maasta, mutta huojuu kuin heinä tuulessa joka suuntaan. Tasapainossa on kehittämistä.

En tiedä liittyykö takapään käyttö jollain tavalla Hipan huonoon tasapainoon, mutta siinä riittää sarkaa edelleen. Nyt se osaa vasemmalla seuratessa pyöräyttää itsensä liikkeen suuntaan jo varsin tehokkaasti, mutta sama pitäisi saavuttaa myös oikealla puolella.

Myös peruuttamista seuruutuksessa ollaan treenattu ja on vaikeaa. Se mikä Jatsilla kävi itsestään, siitä Hipalla ei ole hajuakaan. Eipähän lopu tekeminen kesken. Kevät kokeineen koittaa melko pian. Voi voi sentään.

Ei kommentteja: