Pikkujoulutunnelmia
Aussiejengin porukkalenkkiä suunniteltiin pitkään ja hartaasti. Impulsiivisena ihmisenä olen entistä enemmän sitä mieltä, että kaikki suunnittelut joutaisi heittää hemmettiin ja siirtyä kokonaan toimimaan hetken mielijohteesta.
Monen mutkan jälkeen jonkinlainen porukka saatiin aikaan. Savo-Karjalan alajaoston uusin jäsen Laura ja pieni musta Saimi sekä perheen miespäähenkilö (sori en muista nimeä) tulivat meille haettuaan ensin Wallun kyytiin.
Käytiin rannassa vain noin 1,5 km:n päässä kääntymässä kun oli nulikkaikäinen mukana. Jatsi ja Wallu yrittivät välillä vähän turhan rajusta näyttää Saimille kaapin paikkaa, mutta uskoivat aika hyvin järkipuhetta. Saimi reipastui silminnähden lenkin aikana ja loppumatkasta oli sitä mieltä, että Jatsi on aika kiva. Jatsi lähtisi paremmin leikkiin, jos saisivat olla Saimin kanssa kaksistaan.
Wallu jäi meille "päivähoitoon" ja vieraiden lähdettyä kävin vielä koirien kanssa toisen lenkin kun ei se rannassa käynti ollut kuin pientä härnäystä näiden mielestä.
Keppihullut karsivat pöheikköjä välillä ihan urakkatahtiin. Wallu on kehittänyt oman systeemin saadakseen kepin Jatsilta.
"Hau! Hau!! HAU!!!"
"No okei, kunhan olet hiljaa!"
Viimeistään kolmannella käskyllä Jatsi-paran korva soi sen verran, että se päästää kepin irti. Se ei voi sietää Wallun liian kovaa ääntä muutenkaan ja joku on oppinut käyttämään tätä hyväksi.
Kuuden aikoihin oli meina kokoontua Aijan luona nyyttärityyliin. Tein salaatin ja lähdin sitten palauttamaan Wallun kotiinsa. Läpirääkätty koiraparka suorastaan valui lattialla väsymystään. Hengailtiin Marin luona vähän aikaa ja jatkettiin matkaa Aijan luokse. Wallu kävi ovella saattelemassa ihan vaan tavan vuoksi, mutta oli kiitollinen kun ei otettu mukaan ja pääsi nukkumaan.
Aijan luona oli Aino Malla-karjiksensa kanssa ja ajan mittaan sinne valui myös Miimi, Hilkka, Laura ja Johanna. Ruokaa oli riittävästi ja montaa sorttia, mutta Hilkan tattipiirasta olisin ainakin minä voinut syödä enemmän. Se vei kielen mennessään!
Aika vierähti mukavasti puolille öin. Juttu luisti ja naamalihakset oli nauramisesta kipeinä. Rini oli ihan kuitti myös. Se aivan huojui kun niin väsytti, mutta vahtimista ei voinut lopettaa. Koskaan ei voi tietää, milloin joltakin tipahtaa joku herkkupala.
On se vaan kiva välillä porukalla kokoontua. Kiitos viimeisestä ja otetaan uusiksi!
Monen mutkan jälkeen jonkinlainen porukka saatiin aikaan. Savo-Karjalan alajaoston uusin jäsen Laura ja pieni musta Saimi sekä perheen miespäähenkilö (sori en muista nimeä) tulivat meille haettuaan ensin Wallun kyytiin.
Käytiin rannassa vain noin 1,5 km:n päässä kääntymässä kun oli nulikkaikäinen mukana. Jatsi ja Wallu yrittivät välillä vähän turhan rajusta näyttää Saimille kaapin paikkaa, mutta uskoivat aika hyvin järkipuhetta. Saimi reipastui silminnähden lenkin aikana ja loppumatkasta oli sitä mieltä, että Jatsi on aika kiva. Jatsi lähtisi paremmin leikkiin, jos saisivat olla Saimin kanssa kaksistaan.
Wallu jäi meille "päivähoitoon" ja vieraiden lähdettyä kävin vielä koirien kanssa toisen lenkin kun ei se rannassa käynti ollut kuin pientä härnäystä näiden mielestä.
Keppihullut karsivat pöheikköjä välillä ihan urakkatahtiin. Wallu on kehittänyt oman systeemin saadakseen kepin Jatsilta.
"Hau! Hau!! HAU!!!"
"No okei, kunhan olet hiljaa!"
Viimeistään kolmannella käskyllä Jatsi-paran korva soi sen verran, että se päästää kepin irti. Se ei voi sietää Wallun liian kovaa ääntä muutenkaan ja joku on oppinut käyttämään tätä hyväksi.
Kuuden aikoihin oli meina kokoontua Aijan luona nyyttärityyliin. Tein salaatin ja lähdin sitten palauttamaan Wallun kotiinsa. Läpirääkätty koiraparka suorastaan valui lattialla väsymystään. Hengailtiin Marin luona vähän aikaa ja jatkettiin matkaa Aijan luokse. Wallu kävi ovella saattelemassa ihan vaan tavan vuoksi, mutta oli kiitollinen kun ei otettu mukaan ja pääsi nukkumaan.
Aijan luona oli Aino Malla-karjiksensa kanssa ja ajan mittaan sinne valui myös Miimi, Hilkka, Laura ja Johanna. Ruokaa oli riittävästi ja montaa sorttia, mutta Hilkan tattipiirasta olisin ainakin minä voinut syödä enemmän. Se vei kielen mennessään!
Aika vierähti mukavasti puolille öin. Juttu luisti ja naamalihakset oli nauramisesta kipeinä. Rini oli ihan kuitti myös. Se aivan huojui kun niin väsytti, mutta vahtimista ei voinut lopettaa. Koskaan ei voi tietää, milloin joltakin tipahtaa joku herkkupala.
On se vaan kiva välillä porukalla kokoontua. Kiitos viimeisestä ja otetaan uusiksi!
Slurp! Hyvää joulua blogini lukijoille!
Kommentit
Ja ei mulla tosiaankaa oo elämää nyt ku oon kotona Pudiksella tekemättä mitään. Ihan hemmetin tylsää oikiasti! Vaikka kyllä minä muutenki sinun blogin päivittäin käyn tsekkaan ;)