Terveystilanteen päivitystä ja tokoilua

On se mualima mallillaan! Pikkusen kun vieraissa piipahtaa niin heti tulee sanomista...
Sain nimittäin kutsun Jirin blogin käyttäjäkuntaan ja vähänkö olen otettu! Hetihän siellä piti käydä tassunjälki jättämässä.

Johan tuota on viikko vierähtänyt joutilaisuutta harjoitellessa.
Eilen tuli se aika, että Jatsin rokotukset piti pistää ajan tasalle. Se tiesi keikkaa Väisäsen Kirsin vastaanotolle Outokumpuun. Vaikka Kirsi tuntee Jatsin hyvin, kysyi silti tältä, että otatko keksin. Oikea kysymys Jatsin mielestä olisi kuulunut, että kuinka monta keksiä haluaisit?
Eipäs käydä ahneiksi, koska Kirsillä oli Systeemi. Piikki toiseen käteen ja keksi toiseen. Keksi pöydälle koiran eteen, samantien niskasta kiinni ja piikki sisään. Erittäin nopea ja ammattitaitoinen suoritus. Rokotettava hädin tuskin älysi, mitä tapahtui. Toisen piikin kanssa sama homma. Silloin Jatsilla oli jo hyvin tiedossa, mitä on tulossa, mutta keksi on aina keksi. Mitä väliä jos siinä samalla joku tuikkii niskaan.

Koira kotiin ja emäntä kouluun. Markku oli antanut diplomitehtäväksi sorvata kaivuriin voitelukanavalla varustettu tappi. Raaka-aine oli mukana ja ongelmia odotettavissa. Eihän siitä mitään tullut. Aines oli älyttömän kovaa ja sitkeää, teräpalat vähän väliä pirstaleina ja sorvarilla hermot sinkeällä. Nyt te kaikki lukijat olette takuulla aivan äimän käkenä, että mitä sellainen työstökelvoton materiaali mahtaa olla? Induktiopintakarkaistua nuorrutusterästä. Asia selvä? Palaan sen kimppuun ensi vuonna.

Iltasella meni hermo myös, mutta harrastushommissa.
Käväistiin Marin kanssa Rantakylän koulun kentällä vähän tokoilemassa. Jatsilla oli tavan mukaan virtaa ihan riittävästi, mutta jaksoi jotenkin kuunnella.
Laitoin Jatsin ekaksi paikkamakuuseen. Wallun pallo oli ylipääsemätön häiriö ja vanha kettu lähti niiltä sijoiltaan litomaan! Kyllä näkee että treenit on olleet vähissä.
Seuraamista on otettava naksun kanssa, ei siitä näköjään muuten mitään tule. Sama homma kuin Aijalla ja Rinillä eli hitakaisesti hyvä tulee ja paikka pysyy. Vauhdin kasvaessa myös kaiken maailman tonttuilut lisääntyy.
Kaukkareita otin myös ja joku viisaampi saisi katsoa perään ja sanoa, millä etenemisen saa pois. Lähinnä seiso-maahan -siirtymisestä. Ihan toivotonta.
Lopuksi vähän eteenlähetystä ja siinä oli se varsinainen itkun ja hammastenkiristyksen paikka. Mikä siinä on, ettei se muuan voi tajuta saavansa pallon sitä pikemmin, mitä nopeammin suoriutuu maahan? Voisi tuo rontti edes jossain olla enempi isäänsä tullut, hmh!
Noo, mitäpä me näistä. Pääasia oli, että edes jotain sai tehtyä.

Painuttiin Marin kanssa saunaan. Tai rehellisyyden nimissä on sanottava, että ensin se mokoma rohkeni tarjota minulle valkoviiniä. Enhän minä raivoraitis uskovainen ihminen semmoiseen sorru! Jaa duoda duoda, sen verran se raivokas usko horjui, että nappasin huiviini muutaman liköörikonvehdin. Niilläpä sitä pärjää seuraavat puoli vuotta. Tattista vaan.

Joulun kunniaksi pidetään ensi viikko ryhmätokoilusta lomaa. Sataisi nyt reilusti lunta. Meidän piha on niin peilijäällä, että siinä yliaktiivinen koira ja muuten vaan mouho ohjaaja katkoo kinttunsa. Muuten kyllä treenaisin ihan urakalla. Juu-u.

Kommentit

Unknown sanoi…
Hyvä että taas vaihteeksi kirjotit. Ehtiinhän minä käydäkki sen miljoona kertaa päivässä aina tarkistaan että jokos.. ;)
Hanna P sanoi…
Eiks sulla Eeva tosiaan oo parempaa tekemistä? Tätä tuulellakäyvää blogittajaa kun rupee vahtaamaan niin todellisuus katoaa. :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla