perjantai 9. tammikuuta 2009

Ihanaa kun on oikea talvi!

Jep, minä tykkään kun on lunta ja pakkasta sen verran, että valkoisuus pysyy maassa ja puissa. Vaatetta vaan päälle niin lenkillä kyllä tarkenee.
Treenailut on jätetty kyllä pois, niin fanaatikko en ole. Rukkaskädellä ei juuri makupaloja kaivella taskuista enkä sen takia rupea paistamaan tennispallon kokoisia lihapullia. Olkoot, fiksu koira pärjää vähemmälläkin.

Loppiaisena sain jopa suksia kokeiltua sen verran, että käytiin Jatsin kanssa lehti hakemassa. Lehdenkantaja olikin paikallaan, koska käteni olivat sidotut sauvoihin. Naapurit päristelivät vastaan moottoripyörällä ja mönkkärillä ja silloin putosi lehti hämmästyneen kantajan suusta.
"Tuo lehti!"
Jatsi varmaan kuuli, että "tapa lehti", koska alkoi ravistaa sitä niin kuin vain kaiken täysillä tekevä aussie osaa.
"Eii!"
Kahmin sivut kasaan, kun oli vielä jotain pelastettavaa, taittelin lehden ja annoin pikkuneidin jatkaa työtään. Se juoksi edeltä pihaan ja minun sinne ehdittyä taas oli turpavärkki tyhjillään.
"Missä lehti?"
"Mtäh...? Ai niin, mullahan oli homma kesken!"
Saman tien se koppasi lehden ja toi sen minulle. Heh, ei ole koulutus hukkaan mennyt.

Erästä hommaa on lenkkimatkoilla harjoiteltu. Hajustan kepin ja heitän sen jonnekin hankeen. Lähetän Jatsin etsimään ja yritän saada sen "kauko-ohjaamalla" löytämään kepin. Kuten aiemmin on jo tullut ilmi, ei hankeen uponneen kepin löytäminen ole ihan läpihuutojuttu.
Uskomatonta, mutta jo muutaman kerran keppi on löytynyt ohjeitteni perusteella! Oikea-, vasen-, eteenpäin ja meenytpöljäsinnemissähetkisittenolit -käskyt on alkaneet mennä tajuntaan :D

Asiasta kahvikuppiin.
Tänä aamuna koululle ajellessa alkoi radiosta kuulua "klanggg... klanggg... tididididiitidididiitiditidi...tididididiitidididiitiditidi...!" Metallican For whom the bell tolls, maailmankaikkeuden eräitä mestariteoksia. Kultakurkku-Hetfieldin ääni on mannaa korville jo sellaisenaan ja nuo ekat kitarasoundit saa aikaan suunnilleen pienen pintaorgasmin. Tuon biisin soidessa voisin vaikka kuolla. Kertakaikkiaan.
Eikä siinä vielä kaikki. Palan matkaa ajettuani soi vielä Nightwishin Sleeping sun. Ja jälleen rapelehtivat kylmät väreet pitkin hipiää.
Ehkä jatkan elämääni sittenkin vielä toistaiseksi.

2 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Olenkohanhan muistanutkaan sinulle mainita, että olen menossa ko. herraa kesällä kuuntelemaan..........;)

Hanna kirjoitti...

Elina-kulta, älä käännä veistä haavassa!