tiistai 20. tammikuuta 2009

Tässä istun enkä muuta voi...

Voi ihmispolo mihin olet joutunut. Kaksi viikkoa armonaikaa ja sitten tarttis tehrä jotain, kun vaan tietäisi mitä. Jotenkin tuntuu, että tämä nk. taantuma on minun syytä. Mitäs läksit metallia opiskelemaan ja siinä sivussa menee päin perttiä kaikki teollisuus.
Sairaanhoitajilla tuntuu olevan töitä muittenkin edestä, mutta annahan olla jos minä edes suunnittelen harkitsevani sitä alaa niin takuulla loppuu sairastaminen vähintään koko pohjoisella pallonpuoliskolla.
Hei, minäpä rupean opiskelemaan patologiksi! Turha odotella ruumiita. Jiihaa, ikuisen elämän resepti on keksitty!

Jotain hyvääkin sentään on. Ostin Marilta tietsikkaan uudet kajarit subbareineen päivineen ja nyt kuuluu!
Eilen selattiin poikien kanssa YouTubea ja pistin AC/DC:n Thunderstruckin soimaan. Kun laulaja aloitti osuutensa, Atte kysyi:
"Onko tuolla vähän räkä kurkussa?"

3 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Atte tietää ;)

Ja elä sure, meillä tulevilla insinööreillä sitä vasta ottaaki päähän ku ei pysty ees valmistuun ku lopputöitä ei irtoa mistää! Ja sitte jos sattuski valmistuun niin sitte ei vaan oo töitä.. Taidampa itekki viettää välivuoden ja roikkua koulunkirjoilla kunnes taantuma hellittää ;)

Hanna kirjoitti...

Joopa joo, kai tässä on vaan ihmeteltävä.
Lasten suusta se totuus kuullaan, vähänkö repesin itekin tuolle Aten kommentille :D

Elina kirjoitti...

täältä sorvin äärestä voin vakuuttaa, että ei varmana lopu ihmisten sairastaminen ikuna...jotta tuu vaan tänne, mie voin opettaa siut!