sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Kohta ollaan ylikunnossa

Jälleen tuli vietettyä puoli päivää ulkosalla, tällä kertaa Marin ja Wallun seurassa.
Menimme Jamiksella ja jätin auton muuntajalle parkkiin. Siitä lähtee suuntaan ja toiseen tosi hyvä kelkkareitti mitä kävellä. Melkein kuin tie.

Kävelimme etelän suuntaan ja tulimme turvetuotantoalueelle. Matkalla oli muutama tienylitys ja ne menikin hyvänä harjoituksena. Tielle tullessa täytyy vilkkaammankin koiran odotella ja kärsivällisyys kasvattaa luonnetta.

En tiedä mistä oltiin myöhässä, mutta kelkkailijoita porhalsi ihan tolkuttomat määrät ja kaikki takaa ohi. Mentiin aina sivuun odottamaan, että kelkka menee menojaan ja kaikki hiljensivät vauhtia meidän kohdalla. Monet moikkasivat joko tervehtiäkseen tai kiittääkseen väistämisestä. Ihan sama, mutta me ainakin kiitettiin kun varoivat niin tarkkaan meitä ja koiria. Metsäpätkällä etummainen kuski jopa varoitti takana tulevia, että reitillä on jotain odottamatonta. Uskomattoman kohteliasta väkeä, kyllä tuli hyvä mieli.

Marilla oli kamera mukana ja nyt saatiin todistusaineistoa siitä, että Wallulla ja Jatsilla alkaa olla välit kunnossa. Kyllä ne jaksoivat juosta eestaas ja jahdata keppejä ja möykkyjä. Tälläkin reissulla vierähti reilut 2,5 tuntia, joten tästähän alkaa tulla tapa. Matka ei ollut yhtä pitkä kuin sillä Siprin megalenkillä, koska aikaa kului kuvaamiseen. Muutamia hyviä kuvia tuli, mutta paremmin nähdään kun Mari saa ne selviteltyä.

Lenkin jälkeen Marin luona oli teetä, sympatiaa, laskiaispullia ja kaksi todella väsynyttä koiraa.

Ensi viikko menee kotosalla kököttäessä. Kimmolla on nyt vesirokko ja hyvä niin. Pääseepähän siitäkin ennen kouluun menoa.
Pari päivää sitten Atte oppi lukemaan. Aika hyvä suoritus juuri viisi vuotta täyttäneeltä. Äitiinsä tulevat siinä suhteessa. Että edes jotain hyvää tästä luonne- ja tyyppivikaisesta on siirtynyt jälkipolville.

Ei kommentteja: