keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Rankka reissu, muttei turhimmasta päästä

Viime viikonloppuna oli äksöniä vaikka toisille jakaa. Niin muuten jaoinkin eli Jatsin Elinan hellään huomaan.

Sunnuntain ohjelmassa oli aussieyhdistyksen vuosikokous ja kasvattajapäivät hotelli Salpauksessa Lahdessa. Vähän harhaanjohtava nimitys, koska niiltä luennoilta sai muutkin kuin kasvattajat tosi arvokasta tietoa terveys- ja perimäasioista.

Lähdimme Marin ja Wallun kanssa liikenteeseen jo lauantaina puolilta päivin. Päätimme varata huoneen hotellista, koska lähes vuorokauden mittainen istuminen autossa, luennolla, kokouksessa ja taas autossa ei houkutellut. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Mari sai varattua viimeisen vapaan huoneen ja koiraystävälliseen hotelliin myös Wallu oli tervetullut.

Menomatka meni hyvin. Minä olen yhteisillä reissuillamme ennenkin niittänyt mainetta todella loistavana kartanlukijana, joten Mari otti suosiolla navigaattorin mukaan. Eipä ollut erehtymätön sekään. Kun kone väitti meidän olevan perillä, täytyi laittaa Marin oikea käsi, pinkki miniläppäri tulille ja tarkistaa tienoot. En tiedä tänä päivänäkään, missä ihmeessä olimme, mutta ei ainakaan Salpauksen pihassa. Koneeseen syötettiin tietoja uudestaan ja johan alkoi lyyti kirjoittaa kun sai sen kuuluisan osoitteensa. Pienen lenkin jälkeen päästiin majoittautumaan.

Kamat kämppään ja koiranlenkitykseen. Wallun lisäksi pari muutakin tyyppiä olivat iloisia päästessään vihdoin oikomaan koipiaan. Minä olin jo parin korttelin kulman jälkeen pihalla kuin maalaisrusakko konsanaan, mutta citypupu Mari huolehti meidät siiderikaupan kautta hotellille.

Wallu asettui syömään luuta ja me lähdettiin saunaan. Poistuttuamme koira alkoi haukahdella ja ihmeteltiin siinä, että mitä tehdään jos se lähtee perään. Ovi aukesi kevyesti ulospäin.

Menimme respaan kysymään, että olisiko vaikka harjanvartta tarjolla, että saisi pönkättyä oven ulkoa päin kiinni. Ei ollut, mutta respan tytöillä riitti ymmärrystä ja toinen heistä kävi laittamassa oven avaimella takalukkoon. Erinomaisen loistavaa palvelua! Sai siinä viikonlopun aikana muutaman kerran juosta edestakaisin, mutta meillä säilyi mielenrauha kun tiesi Wallun säilyvän huoneessa.

Saunassa oli leppoisat löylyt ja uima-altaassa aika viileä vesi, joten väkisin virkistäytyi.

Sitten vaan sidukkaa naamaan ja vapaalle. Tai ei ihan, mutta siideri kävi hyvin asennusöljystä kun Marin piti vielä vähän hoidella seuraavan päivän asioita. Pistettiin taas Pinkki pyörimään ja joku ystävällinen naapuritalon asukas antoi suojaamattoman nettiyhteytensä meidän käyttöön. Hienoa, sivut avautuivat lähes ajatuksen nopeudella.

Pikkuhiljaa päästii tutkimaan lahtelaista yöelämää. Aika hiljaista oli, mutta meillä oli mukavaa. Tehtiin ihan vanhanajan baarikierros, mutta turha kysyä missä kuppiloissa tuli käytyä. Ei ainakaan minun muistikapasiteetti riitä niin pitkälle. Liekö tuolla niin väliä.

Olisi ollut mukava jututtaa paikallista väkeä, mutta ei meidän seura tuntunut kelpaavan. Missä vika? Ainoat ihmiset, joiden kanssa vähän sanoja vaihdettiin, olivat Kiteeltä. Kiitos ja näkemiin.

Hotellille palattua iski nälkä ja suunniteltiin, että minä haen viereisestä Hesestä evästä ja Mari kävelyttää Wallun sillä aikaa. Sapuskan haku onnistui, mutta Wallu näytti hyvät laumanhallintaominaisuutensa eikä hievahtanut Hesen ovelta mihinkään. Että se siitä. Porukalla mennään jos mennään, oli Wallun mielipide.

Yö meni enemmän tai vähemmän valvoessa, mutta siitä se päivä kirkastui hyvän aamiaispöydän ääressä.

Luennoitsijat esittivät asiansa hyvin, vaikka allekirjoittaneelta meni ainakin perinnöllisyysasioista leijonanosa ohi tajunnan. Väsymys?

Ruokailu kuului päivän pakettiin ja taas tintattiin maha uhalla täyteen. Minkä voi kun on niin hyvää ruokaa? Ja entäs ne päiväkahvilla tarjotut herkut? Minä käytin Wallun lenkillä ennen kokousta ja Mari otti sillä välin minulle teetä ja joka sorttia syömistä ihan hillittömän läjän. Arveli varmaan, että alkaa äkkinäistä heikottaa. Tee kyllä ehti jäähtyä, mutta oma vika kun menin taas kerran eksymään siihen valtavaan metropoliittaan. Wallu varmaan nauroi partaansa kun viiden minuutin kusetuslenkit venyivät puolen tunnin mielipuoliseksi raviksi siksakkia pitkin kaupunkia.

Kokous eteni vauhdikkaasti ja minäkin löysin itseni uuden hallituksen jäsenten joukosta. Mikäs siinä. Reissuamista se tietää, mutta sattuneesta syystä onhan minulla aikaa.

Kotimatkalla ei juttu luistanut enää ihan entiseen malliin eikä ihme, kun miettii miten rankka päivä oli takana. Kymmenen jälkeen oltiin meillä ja kylläpä omassa sängyssä nukutti hyvin.

Maanantaina iltapäivällä poikien kanssa Jatsi hakemassa hoidosta. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Jiri ja Miro toimivat taas vähän aikaa lapsenvahteina ja Elinan kanssa käytiin koirat lenkittämässä. Jatsilla oli jo perjantaina vähän nuha ja se vaivasi edelleen. Hyvin se oli viihtynyt ja mikä oli viihtyessä kun sai lojua sohvalla joko Elinan tai Pasin päällä, toisin sanoen eli ja oli kuin kotonaan.



Todistusaineistoa kehiin. Siinä me paiskitaan töitä Pinkki kuumana. Juu-u.

4 kommenttia:

Mari kirjoitti...

pitäskö miunkin tormistautua ja kirjottaa oma näkemys ;)No ei taida tarvita, taidan kopioida Elinaa ja laittaa vaanlinkin ;D. Kiitos vielä maalaisrusakolle mukavasta viikonlopusta,onneksi noita on tarjolla useammin nyt kun yhdessä huristellaan, vielä pitäs Aija opettaa hyville tavoille :D Nopeasti se meidän seurassa oppii!!!

Aija kirjoitti...

Toivossa on hyvä elää, että te minua tavoille opettaisitte ;)

Hanna kirjoitti...

Saattais olla hyvä, jos Aija pysyis tasapainottavana tekijänä ;)

Elina kirjoitti...

Turre tais saada sen nuhan... :(