Mitä tulee yhtälöstä -3 celsiusastetta + vesisade + myrskytuuli?
Kirjaimellisesti jäätynyt koiranlenkittäjä tietenkin.
Lähdin Jatsin kanssa sille piiitkälle sunnuntailenkille. Ensimmäiset kolme kilometriä ilma oli hyvä. Kun päästiin kunnon peltoaukealle, jostain tupsahti sade ja tuuli piiskasi sen naamaan neulanterävänä. Suomalainenhan kävelee koiransa kanssa, vaikka puukkoja sataisi, kunhan tulevat kahvat edellä. Nämä pirulaiset vain tulivat kärjet edellä ja aika vauhdilla vielä.
Uskon, että jokainen autoilija on joskus raapinut tuulilasista jäätävää tihkua irti. Kun katsahdin omaa etumustani, olisin normitilanteessa nauranut omalle olemukselleni. Takki hihoineen huppuineen oli parin millin jääkerroksen sisällä ihan kuin joku panssariasu! Jääraappa vain puuttui. Tyydyin kiroilemaan suupielestäni, että kaikella sitä pitääkin itseään kiusata. Naamaa ei naurattanut, koska oli jäätynyt epätoivoiseen irvistykseen ja neulasade tuikki kivuliaasti loputkin huumorintajut huit hittoon.
Mutta ollapa koira! Jatsi nautti olostaan ja elostaan räysin rinnoin. Tavalliseen tapaansa se jahtasi noin 3,5-kiloisia jäämöykkyjä ja piehtaroi lumessa kuin olisi ottanut jotain varastoon ensi kesää varten.
Lopullinen naula arkkuuni oli se, kun kengät kastuivat läpi. Voi kun se onneton kännykkä olisi edes unohtunut kotiin, niin kurjuus olisi ollut täydellinen! Märkien varpaiden läpi valui se kuuluisa suomalainen sisu pitkin tietä Siikakosken aakeelle laakeelle ja soitin Markun hakemaan. Pääsinpä vähän nopeammin kuoriutumaan ulkoisesta jäästä ja teekupposella sulattamaan sisäistä.
Lähdin Jatsin kanssa sille piiitkälle sunnuntailenkille. Ensimmäiset kolme kilometriä ilma oli hyvä. Kun päästiin kunnon peltoaukealle, jostain tupsahti sade ja tuuli piiskasi sen naamaan neulanterävänä. Suomalainenhan kävelee koiransa kanssa, vaikka puukkoja sataisi, kunhan tulevat kahvat edellä. Nämä pirulaiset vain tulivat kärjet edellä ja aika vauhdilla vielä.
Uskon, että jokainen autoilija on joskus raapinut tuulilasista jäätävää tihkua irti. Kun katsahdin omaa etumustani, olisin normitilanteessa nauranut omalle olemukselleni. Takki hihoineen huppuineen oli parin millin jääkerroksen sisällä ihan kuin joku panssariasu! Jääraappa vain puuttui. Tyydyin kiroilemaan suupielestäni, että kaikella sitä pitääkin itseään kiusata. Naamaa ei naurattanut, koska oli jäätynyt epätoivoiseen irvistykseen ja neulasade tuikki kivuliaasti loputkin huumorintajut huit hittoon.
Mutta ollapa koira! Jatsi nautti olostaan ja elostaan räysin rinnoin. Tavalliseen tapaansa se jahtasi noin 3,5-kiloisia jäämöykkyjä ja piehtaroi lumessa kuin olisi ottanut jotain varastoon ensi kesää varten.
Lopullinen naula arkkuuni oli se, kun kengät kastuivat läpi. Voi kun se onneton kännykkä olisi edes unohtunut kotiin, niin kurjuus olisi ollut täydellinen! Märkien varpaiden läpi valui se kuuluisa suomalainen sisu pitkin tietä Siikakosken aakeelle laakeelle ja soitin Markun hakemaan. Pääsinpä vähän nopeammin kuoriutumaan ulkoisesta jäästä ja teekupposella sulattamaan sisäistä.
Kommentit