Metsäntuoksua ja tokoilua

Suunnattiin kulku eilen iltana muuntajalle, jonne Mari ja Wallu valuivat myös. Lähdettiin kävelemään ja kuvia ottamaan, kun sattui olemaan kamera ja kuvaaja porukassa. Saalis ei ollut kummoinen, mutta jotain kuitenkin. Jälleen kerran ne parhaat otokset jäi puolitiehen eli tarkennus ties missä.

Metsä oli kohtalaisen kuiva, joten otimme vapaan suunnan ilman teitä ja polkuja. Minä maalaisrusakkona pysyin tarkalleen kartalla koko ajan ja varmistin vielä auringosta suuntaa, joten te arvoisat lukijat ette tälläkään kertaa pääse persettänne repien nauramaan eksymistarinoille. Takaisin päin palattiin tietä pitkin ja Wallu sai uuden kokemuksen ratsukon muodossa. Äkkinäinen olisi niitten reaktioiden perusteella luullut vähintään maailman kahdeksannen ihmeen kopsuttelevan ohi. Jatsi oli vähän siihen tyyliin että "hei kamoon, se on heppa etkö pöljä tajua!"

Muuntajalle palattua otettiin pari tunnaria ja se meni entiseen tyyliin sähläten ja koheltaen, mutta oikeat palikat nousi silti.

Ruutu on edelleen hidas ja taitaa olla vielä hidastumaan päin. Tarttee kysellä kohta viisaammilta kun ei tästä tule mitään. Lasken päiviä leiriin, koska viimeistään siellä niitä viisaita on.

Seuraaminen oli edistävää ja levotonta, mutta oli väsynyt koirakin. Sen verran tsemppasin, että sain palkattua kunnon suorituksesta ja sepä oli sitten siinä.

Mentiin Marin luo huitasemaan naamaan jäätelöä ja lakkoja, nami nam. Jatsi hyökkäsi taas Wallun luitten kimppuun ja rouskutti niitä kuin maailmanlopun edellä.

http://hannamir.kuvat.fi/kuvat/Jatsi+ja+Wallu+mets%E4lenkill%E4/

Seuraavalla kerralla jälkivehkeet mukaan. Jamiksen metsä on kerrassaan huippuluokkaa siihen hommaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla