torstai 14. toukokuuta 2009

Ryhmätreenien korkkaus

Alunperin suunniteltiin jäljestyshommat Tukholmanlammille ja sinne poikien kanssa suunnattiin. Käytiin Jatsi lenkittämässä ja väkeä alkoi lappautua paikalle. Moonan tullessa koko seutu oli niin mustanaan, ruskeanaan ja kiharaisenaan kaikensorttista noutajaa, että ei siellä ollut järkeä vanheta sen kauempaa.

Lähdettiin suosiolla puomin taakse Siprin metsiköihin. Erkki luotsasi meidät erään ison hakkuuaukon laitamille, jonne tallattiin jäljet. Moona tallasi Jatsille suurinpiirtein alokasluokan jäljen. Jana reilut 10 metriä, suoria kulmia sekä kaksi tienylitystä. Esko ja Erkki tallasivat toisilleen ja kun Moonalle ei tarvinnut tehdä jälkeä, olin joutilas poikien kanssa katselemaan korvasieniä. Joitakin löytyi ja otin varmuuden vuoksi talteen.

Tällä välin oli jäljet tehty vanhenemaan ja Erkki oli viritellyt tulet. Miehillä oli makkaraa sen verran ylimääräistä, että kaikki saivat paistaa itselleen. Tästä lähtien otetaan taatusti makkarat mukaan, kun tämä homma näin erinomaisen leppoisasti hoidellaan. Syönnin ja muun rupattelun jälkeen tallattiin vielä esineruutu valmiiksi.

Lähdin ajamaan jälkeä ja Moona tuli mukaan katsomaan homman etenemistä.
Jatsi lähti janalla tuttuun vauhdikkaaseen tapaansa ja lähes yllättyi, kun jälki olikin niin lähellä. Nosti sen ja lähti heti oikeaan suuntaan. Viimevuotinen höyryveturimainen puuskutus ja vouhotus oli vaihtunut sähköjunantasaiseen työskentelyyn. Intoa riitti, mutta se ohjautui tehokkaaseen työhön ja Jatsi meni nenä maassa tarkasti jäljellä. Kepit nousivat varmasti, mutta välillä meinasivat jäädä tuomatta minulle, kun oli taas niin kiire jatkamaan jälkeä pitkin.
Parissa kulmassa tuuli pyöritti reilulla voimalla ja Jatsi teki pienet tarkistukset, mutta pääsi hyvin jatkamaan. Kaikki kuusi keppiä nousivat.
Lopuksi mahtavat narupalloilut ja molemmilla oli hyvä mieli.
Voi ihme miten hienoa työtä se höppänä teki! Tästä on hyvä jatkaa.

Esineruutuun ampaistiin samantien. Ruutu oli avoimella paikalla, mutta olipa hyvä seurata, kun näki mitä koira oli tekemässä. Eipä siinä tarvinnutkaan juuri muuta kuin katsella ja ottaa esineitä vastaan. Palkkasin patukkaleikillä vasta viimeisen jälkeen.

Ei kommentteja: