Taitojen päivitystä
Eilen vietettiin Kimmon 7-vuotissynttäreitä. Miimi soitti iltapäivällä tullessaan Iisalmesta hakukokeesta ja houkuttelin käymään kun ohi ajaa joka tapauksessa. Eipä ollut iso vaiva houkuttelussa ja pojat iloitsivat, vaikka päivänsankari esitti muka ujostelevansa tuttua tyyppiä.
Mari ehti ensin meille ja nappasi samantien Jatsin mukaan ja painui koirien kanssa lenkille. Miimi tuli vähän tämän jälkeen ilman koiria. Mitä ihmettä? Käytti Mari-parkaa törkeästi hyväkseen ja luovutti omansa joukon jatkoksi. Siitä oli tullut varsin värikäs reissu, mutta kertokoon Mari omassa blogissaan enemmän. Jatsia EI ollut tarvinnut vetää perässä tällä kertaa, mutta paria muuta sitäkin enemmän.
Miimi vielä illan mittaan houkutteli minua jälkikokeeseen ja hommasi itsensä lapsenvahdiksi. Täytyy olla minua huomattavasti tyhmempi, jos ilkeää kieltäytyä tuon sortin tarjouksesta.
Tarkoittaa sitä, että jotain pitää ryhtyä tekemään. Sovittiin seuraavalle päivälle treffit Pärnälle tottiksen merkeissä.
Kymmenen aikoihin tänä aamuna kurvailin Pärnälle, jossa Mari jo odotteli. Wallu oli intoa täynnä kuin ilmapallo ja Miimin saavuttua lähdettiin lenkille enimmät höyryt purkamaan. Siinä samalla sain otettua muutamia poseerauskuvia. Onhan se vähän tylsää katsella aina samanlaisia kuvatuksia, mutta minkä mahdat kun on niin kauniita koiria. Unelma on kuin mikäkin koiramaailman Elovena-tyttö.
Sitten asiaan. Päätin tehdä testin, mitä Jatsi osaa ja treenata sitten sitä mikä ei suju, joten tottis tehtiin koetyyliin ilman välipalkkoja. Jätin narupallon autolle renkaan taakse piiloon loppupalkaksi.
Miimi tuli Pamin kanssa pariksi. Mari toimi vastaanottavana tuomarina, ampujana ja henkilöryhmänä. Hyvin selviytyi noin vaativista tehtävistä.
Jatsi meni ensin paikkamakuuseen ja pientä piippausta ja muuta levottomuutta oli ilmassa. Pamin luoksetulon aikaan hermo petti ja oli noussut istumaan, joten Miimi otti luoksetulon uusiksi. Muuten pysyi paikallaan.
Seuraaminen meni hyvin. Huomatkaa, hyvin! Sanoisinpa jopa oikein hyvin. Ensimmäisellä pätkällä ei haahuilua sivusuunnassa ja paikka säilyi. No, vähän välillä edisti, mutta sallittakoon kun se on se pienempi paha. On siis talven pikku puuhastelusta ollut jotain hyötyä.
Istuminen ei toiminut ilman mieleenpalauttamista. On se kumma, miten yksinkertainen asia voi olla vaikeaa. Katson peiliin ja treenaan kiltisti lisää.
Maahanmeno oli hitaanlainen eikä luoksetulokaan ollut ihan täyttä vauhtia tuloa.
Seisominen sen sijaan oli täydellinen. Vaihdoin käskyn äänensävyn samaksi, kun millä käsken lenkillä Jatsin odottaa ja se toimi. Pysähtyi kuin seinään.
Sileä nouto oli hyvä.
Hyppynoudossa ponnisti esteestä, mutta liekö liikalihavuus syynä. On se jo vähän laihtunut, mutta katsellaan tätä juttua vielä toiste lisää.
Estenouto oli myös hyvä.
Eteenlähetyksen ensimmäinen yritys meni hieman pieleen. Jatsi kaarsi hurjaa vauhtia sinne, missä muisti pallon olevan. Hyvä minä, se pallohan meillä on aina ollut eteenmenopalkkana kentän reunalla ja nyt se oli ihan vikasuunnassa. Uusi yritys ja vähän tiukempi käsky. Jopa otti ritolat! Sinne minne piti, viivasuoraan ja vauhdilla. Hienoa! Sitten passasi palkata hyvin.
Ihana taitava koira! Kyllä tuli hyvä mieli kun talven vähien treenien jälkeen osasi noin hyvin. Miimi arveli, että tuolla suorituksella olisi suunnilleen 80 pistettä saanut, jos olisi koe ollut kyseessä. Nyt vaan tarkennetaan jotain juttuja niin sehän on siinä.
Lopuksi vielä otin vähän kuvia. Harmitti, kun aurinko oli niin raaka, että minun taidoilla ei saa kunnon kuvia ja Pärnällä tausta on surkea kaikkine härykkeineen.
http://hannamir.kuvat.fi/kuvat/Poseerausta%20ja%20tottistelua/
Mari ehti ensin meille ja nappasi samantien Jatsin mukaan ja painui koirien kanssa lenkille. Miimi tuli vähän tämän jälkeen ilman koiria. Mitä ihmettä? Käytti Mari-parkaa törkeästi hyväkseen ja luovutti omansa joukon jatkoksi. Siitä oli tullut varsin värikäs reissu, mutta kertokoon Mari omassa blogissaan enemmän. Jatsia EI ollut tarvinnut vetää perässä tällä kertaa, mutta paria muuta sitäkin enemmän.
Miimi vielä illan mittaan houkutteli minua jälkikokeeseen ja hommasi itsensä lapsenvahdiksi. Täytyy olla minua huomattavasti tyhmempi, jos ilkeää kieltäytyä tuon sortin tarjouksesta.
Tarkoittaa sitä, että jotain pitää ryhtyä tekemään. Sovittiin seuraavalle päivälle treffit Pärnälle tottiksen merkeissä.
Kymmenen aikoihin tänä aamuna kurvailin Pärnälle, jossa Mari jo odotteli. Wallu oli intoa täynnä kuin ilmapallo ja Miimin saavuttua lähdettiin lenkille enimmät höyryt purkamaan. Siinä samalla sain otettua muutamia poseerauskuvia. Onhan se vähän tylsää katsella aina samanlaisia kuvatuksia, mutta minkä mahdat kun on niin kauniita koiria. Unelma on kuin mikäkin koiramaailman Elovena-tyttö.
Sitten asiaan. Päätin tehdä testin, mitä Jatsi osaa ja treenata sitten sitä mikä ei suju, joten tottis tehtiin koetyyliin ilman välipalkkoja. Jätin narupallon autolle renkaan taakse piiloon loppupalkaksi.
Miimi tuli Pamin kanssa pariksi. Mari toimi vastaanottavana tuomarina, ampujana ja henkilöryhmänä. Hyvin selviytyi noin vaativista tehtävistä.
Jatsi meni ensin paikkamakuuseen ja pientä piippausta ja muuta levottomuutta oli ilmassa. Pamin luoksetulon aikaan hermo petti ja oli noussut istumaan, joten Miimi otti luoksetulon uusiksi. Muuten pysyi paikallaan.
Seuraaminen meni hyvin. Huomatkaa, hyvin! Sanoisinpa jopa oikein hyvin. Ensimmäisellä pätkällä ei haahuilua sivusuunnassa ja paikka säilyi. No, vähän välillä edisti, mutta sallittakoon kun se on se pienempi paha. On siis talven pikku puuhastelusta ollut jotain hyötyä.
Istuminen ei toiminut ilman mieleenpalauttamista. On se kumma, miten yksinkertainen asia voi olla vaikeaa. Katson peiliin ja treenaan kiltisti lisää.
Maahanmeno oli hitaanlainen eikä luoksetulokaan ollut ihan täyttä vauhtia tuloa.
Seisominen sen sijaan oli täydellinen. Vaihdoin käskyn äänensävyn samaksi, kun millä käsken lenkillä Jatsin odottaa ja se toimi. Pysähtyi kuin seinään.
Sileä nouto oli hyvä.
Hyppynoudossa ponnisti esteestä, mutta liekö liikalihavuus syynä. On se jo vähän laihtunut, mutta katsellaan tätä juttua vielä toiste lisää.
Estenouto oli myös hyvä.
Eteenlähetyksen ensimmäinen yritys meni hieman pieleen. Jatsi kaarsi hurjaa vauhtia sinne, missä muisti pallon olevan. Hyvä minä, se pallohan meillä on aina ollut eteenmenopalkkana kentän reunalla ja nyt se oli ihan vikasuunnassa. Uusi yritys ja vähän tiukempi käsky. Jopa otti ritolat! Sinne minne piti, viivasuoraan ja vauhdilla. Hienoa! Sitten passasi palkata hyvin.
Ihana taitava koira! Kyllä tuli hyvä mieli kun talven vähien treenien jälkeen osasi noin hyvin. Miimi arveli, että tuolla suorituksella olisi suunnilleen 80 pistettä saanut, jos olisi koe ollut kyseessä. Nyt vaan tarkennetaan jotain juttuja niin sehän on siinä.
Lopuksi vielä otin vähän kuvia. Harmitti, kun aurinko oli niin raaka, että minun taidoilla ei saa kunnon kuvia ja Pärnällä tausta on surkea kaikkine härykkeineen.
http://hannamir.kuvat.fi/kuvat/Poseerausta%20ja%20tottistelua/
Kommentit