perjantai 9. lokakuuta 2009

Alavilla mailla hallan vaara

Eikös se ole rankattu suomen kielen kauneimmaksi lauseeksi tai ainakin jotain sinne päin? Oli miten oli, mutta hallaa on ollut.

Käytiin Jatsin kanssa Siprissä karpaloita katselemassa. Tarkoitus oli tietenkin myös kerätä niitä, mutta eipä mokomia näkynyt. Viistosti tuleva valo saattoi vaikuttaa heikentävästi näköelimiin, mutta annoin silti olla. Selkä kipeytyi liikaa kun piti yrittää sihtailla olemattomia marjoja nenä turvetta viistäen. Sitä paitsi kohmeisesta sammaleesta oli muutenkin vaikeaa noukkia ne vähäiset karpalot.

Jatsi oli, hämmästyttävää kyllä, melko innoissaan päästyään pitkästä aikaa tuttuun maisemaan. Se juoksi lammen rannan turvelautoilla ja yhtäkkiä lumpsahti takapäänsä veteen. Ei saisi nauraa, mutta vähän tyrskähdin, kun tyypillä jäi loikka puoli koiranmittaa liian lyhyeksi. Sen jälkeen se hyökkäsi tappamaan keppiä ja rallaamaan hullunrinkiä. Ajatukset oli selvästi luettavissa:
"Mamma hei, näätkö kun raatelen tän kepin? Mamma hei, näätkö miten nopea oon?"
Joo-o, kaikkensa teki hän, että edellinen nolous unohtuisi äkkiä.

Valo oli hieno ja pari muutakin hienoa juttua sain kuvattua.
Onko Jatsi oikein ja maailma nurin vai päinvastoin?

Missä kelo loppuu ja heijastus alkaa?


Loch Nessin hirviö näyttäytyi! Vai mikä siinä leijuu ilmassa? Vai missä se leijuu?

Kuvat näyttää paremmilta isompina ja ne voi vilkaista tuttuun tapaan täältä:

http://hannamir.kuvat.fi/kuvat/Syksykuvia/

Ei kommentteja: