maanantai 26. lokakuuta 2009

Kaksi- ja nelijalkaisia yllätysvieraita

Sen kummempaa päiväjärjestystä meillä ei tänään(kään) ollut, mutta sekin vähä meni mukavalla tavalla ylösalaisin, kun Miimi soitti aamupäivällä ja ehdotti porukkalenkkiä. Kyllä tuolla saa yksinään tallustaa sen verran, ettei moisesta ehdotuksesta voinut kieltäytyä. Mari liittyi joukkoon mukaan ja tytöt koirineen tulivat iltapäivällä meille.

Käytiin vain ihan lyhyt rundi. Lyhyt sen takia, etten jätä poikia keskenään kovin pitkäksi aikaa. Ei sillä etteivät pärjäisi, mutta ihan periaatteen vuoksi.

Wallu oli ainoana edes osapuilleen urospuolisena edustajana elementissään päästessään kolmen nartun kanssa reissuun. Se lysti loppui lyhyeen kun ei akkojen tosikkomaisuudella ollut mitään rajaa. Ei vaikka kuinka houkutteli, ei leikkikavereita löytynyt. Wallu poimi säälittävän pienen risun ja yritti sillä. Ei vaikutusta. Pari seuraavaa välinettä voi jo ihan kepeiksi luokitella, mutta tulos oli yhtä huono. Haukkumisesta ei ollut muuta hyötyä kuin että sai lopulta Jatsin ärähtämään itselleen. Pami antoi vahingon kiertää ja nappasi Jatsia korvanjuuresta. Mitähän sekin oikein ajatteli?
Viimein Wallu karsi tienposkesta kokonaisen pajun ja johan alkoi tapahtua. Jatsi hyökkäsi toiseen päähän ja vetokisa alkoi. Tulimme siihen tulokseen, että koolla on väliä. Koiratkin sen jo tietää.

Lenkin jälkeen kahvinkeittoon. Onhan se aina merkkitapaus, kun koirani kasvattaja saapuu visiitille. Koska en voi olematonta lippua vetäistä vielä metsässä kasvavaan salkoon, sai marjapiirakka kelvata. Marikaan ei yleensä pullikoi vastaan kun on mitä tahansa lörtsyä tarjolla.
Samalla tutkittiin tuoretta Palveluskoirat -lehteä ja varsinkin luonnetestituloksia on aina niin kiva siunailla.

Illalla pojat pyysivät minua piilosta leikkimään, mutta ehdotin, että otettaisiin Jatsi mukaan leikkiin. Annoin namin käteen ja jompi kumpi meni piiloon. Sitten vain lähetin Jatsin etsimään. Vähän se oli aluksi pihalla, mutta äkkiä tajusi mitä piti tehdä. En lähettänyt hakutyyliin, vaan käskin etsimään nimeltä joko Aten tai Kimmon. Tarkoituksena oli opettaa erottamaan pojat nimen perusteella. Suunnittelin, että homma etenee niin että molemmat ovat piilossa ja käsken etsimään vain toisen, jolta saa palkan. En tiedä, onko siinä mitään järkeä, mutta onpahan erilaista aivotyötä. Kaikki osapuolet olivat tosi innoissaan ja se oli pääasia.
Jatketaan harjoituksia huomenna ulkosalla.

Ei kommentteja: