Avaraa luontoa ja ihmisen sotkuja

Hipan tärppipäivät on käsillä. Hyvä ihme sentään miten pitää olla silmät selässäkin tuon itsepäisen pässin kanssa liikuskellessa. Onneksi lähiseudun urokset ovat narun jatkeena tai aitauksissa, mutta joka naapuriin pitää käydä kuikuilemassa, jos vaikka jostain raosta pääsisi lähempään kanssakäymiseen.
Aamulenkki oli joka tapauksessa ihanan leppoisa ja aurinkoinen.

Tietoisku:
Keskivertohenkilöltä menee reilun kilometrin verran 0,33:n oluttölkin tyhjentämiseen. Se, onko tahti hidas vai nopea, riippuu siitä onko henkilö liikkeellä jalan, pyörällä vai autolla.

Sivuseikka meille, mutta matkan varrella kaksi tölkkiä odotti hangella noutajaansa. Miksi lähteä kahlaamaan kun on nelijalkainen mukana.
Ensimmäisen haku oli tuskan paikka ja tahtojen taistelu tuttuun tyyliin: "Onks pakko jos ei taho? Kun se tuntuu pahalta ja rapisee kamalalla äänellä."
Ei rapise jos ei rutista, mutta sanopas se Rouskuleuka-Jatsille. Tiukan käskyttämisen jälkeen tölkki tuli ja toinen oli helppo nakki.

Tölkkien välillä ehdittiin häiritä kettuparin seurustelua. Niillä oli varmaan kevään kunniaksi hellä hetki menossa, kun me häiriköt osuttiin paikalle. Siellä ne paineli pellolla peräkanaa hännät putkella. Ihania otuksia!

Aika hyvä saldo. Villieläimiä, esineruututreeni ja 30 senttiä - tai centtiä vai mitenkä se kirjoitetaan - kylmää käteistä kaupan päälle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla