Viikonlopun vilinät

Lauantaiaamuna ampaisin harrastustoimittajan hommiin koulutuskentälle tekemään juttua BH-kokeesta. Muutama tunti vierähti katsellessa ja kuvatessa.

Päivällä lenkitin omat koirat ja illalla jälleen josepalaisten keskuuteen talkoolaisten illanviettoon Jokiasemalle. Erillistä pikkujoulua ei tänä vuonna järjestetty. Mari toimi pääemäntänä ja oli hoitanut paikalle tosi hyvät sapuskat. Liialta syömiseltä ei näköjään voi välttyä, ainakaan tällä itsekurilla.

Mari järkkäsi myös tietokilpailun ja se aiheutti jälleen pientä meteliä, mutta Hemin Hipit eli meidän joukkue voitti. Palkintona oli materian sijaan kaikkien kunnioitus, mutta epäilen että se jäi laihanlaiseksi. Kateellisten panettelua, sitä se vain on.

Hilkan järkkäämä kävelevien kirjainten kisa oli tosi kiva. Kahden kuusihenkisen joukkueen selkiin teipattiin kirjain ja vihjeen perusteella piti asettua oikeaan järjestykseen selät tuomaristoa päin. Ei ollut välillä ihan helppoa, mutta voitto tuli kotiin siinäkin lajissa. Tasaista oli, mutta piste se on yksikin piste.

Taisi siellä olla kolmaskin kisa, mutta muisti pätkii. Vesilinjalla olin, mutta minun muisti ei tarvitse tekosyitä toimimattomuuteensa.
Mukavaa oli ja ilta venyi melkein puoleen ennen kuin olin kotona.

Aamulla lähdin Kuopioon Hää- ja juhlamessuille Mary Kayta esittelemään. Paljon on porukkaa menossa naimisiin, ihme juttu.

No, siinäpähän menevät. Miimi haki aamulla koirat meiltä hoitoonsa päivän ajaksi. Jos minä olen kotona ja Miimi tulee käymään, koirat ovat suht välinpitämättömiä tyyliin "ai moi, ihan kiva", mutta nyt repesi riemu. "Voi miten ihanaa kun tulit! Mamma hylkäsi meidät niin julmasti ja ollaan oltu ikuisuus yksin, ihan kamalaa!"
Viia oli mukana ja saivat riekkasta pahimmat höyryt jo meillä.
Sitä samaa höyryä oli kuulemma riittänyt koko päiväksi.

Jatsi-kulta, mussukkani, sielunsiskoni, astraaliruumiini jatke ja mitä muuta vielä, kymmenen minuuttia ennen meidän saapumista oli ollut Miimin kanssa peräkammarissa ja meni ovelle sanomaan, että "avaa ovi, mamma tulee just kohta." Mitään ei tapahtunut ja höppänän piti käydä monta kertaa sinä aikana sanomassa, että nouse nyt avaamaan se hemmetin ovi!

Sitten kun tultiin ja meteli laantui, oli palautteen aika. Hyvä ihme sentään.
Hippa saisi oscarin parhaasta pääosasta ja käsikirjoituksesta elokuvissa "Ei, en mene suihkuun kun ei kotonakaan tarvitse" ja "En istu kun kotonakin saan rynnätä ruokakupille suoraa päätä".
Hyviä yrityksiä, mutta eivät menneet läpi. Ilmeikäs luonnenäyttelijä se on, ei mahda mitään.

Kiitoksia Miimille ja Hannulle jälleen hyvästä hoidosta. On se kiva jättää koirat hoitoon kun osaavat kuitenkin käyttäytyä omista keekoiluistaan huolimatta ja jälleennäkemisen riemu on niin äänekäs kuin on.