sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Sukukokous ja kenttätreeniä

Tästä ei viikonloppu paljon enää parane. Miimi houkutteli järkkäämään aussietreffit eiliselle kun Roukalahdella oli jotkut metsähiihtokisat ja sieltä piti päästä pois. Miimi tuli meille jo hyvissä ajoin kun heille lappoi ukkoa kuin meren mutaa heti aamutuimaan.

Kun Hilkka, Kiri ja Valo sekä Satu ja Viirumaija saapuivat, lähdettiin lenkille. Kierrettiin Särkijärven ympäri hyvin leppoisaan tahtiin kun kiirettä ei ollut kellään. Koirat saivat nauttia toistensa seurasta kukin tavallaan. Nuoriso tietenkin melko räyhäkkään tyyliin.

Lenkin jälkeen laitoin kahvin tulille ja tarjosin jo lähes klassikkotekeleeni, tomaatti-mozzarellapiirasta ja Vilhelmiina-keksejä.

Lopun päivää sai ottaa rennosti uunia lämmittäen ja sohvalla loikoen kun koirat makasivat aivan raatoina vieressä.

Tänään mentiin Miimin kanssa aamupäivällä kentälle treenaamaan. Kukaan ei muistanut, että siellä oli dobbereitten vuoro, joten treenattiin curling-hallin parkkipaikalla.

Hippa oli miettinyt asioita keskenään ja osasi eräitä juttuja, joita se ei osannut vielä viime treeneissä. Ohi suhistavat hiihtäjät vähän haittasivat keskittymistä, mutta johan tuo on korkea aika alkaa harjoitella häiriöitäkin.

Seuraaminen oli upeaa, lähes loistavaa. Nyt oli ulkopuoliset silmät katsomassa kokonaisuutta ja ne silmät arvioivat seuraamisen erittäin tiiviiksi ja suoraksi. Nyt kun en tätä mokaa turhalla hötkyilyllä ja ahnehtimisella, saan Hipalle paremman seuraamisen kuin Jatsille ikinä tulen opettamaankaan.

Jälleen nähtiin noitten koirien ero työskentelyssä. Hipalla ei ole niin valtaisa vire päällä, että se jaksaa kuunnella ja keskittyä. Palkkasin naksulla ja namilla, mutta riepu ja pallo toimivat yhtä hyvin.

Miimin mukaan saisin kävellä nopeamminkin, koska Hippa on kohtuullisen kookas koira eikä ole pelkoa, että jäisi jälkeen. Hitaasti hyvä tulee ja sitä käytin tarkkuuden saavuttamiseksi. Pikkuhiljaa voi ottaa mukaan nopeudenvaihteluita.

Viimeksi se ei osannut myöskään liikkeestä istumista, mutta nyt osasi. Ei tässä oikein itsekään pysy perässä kun koira oppii "hyppäyksittäin". Jotain asiaa jauhetaan eikä valmista tule, mutta kun seuraavan kerran kokeilee, juttu on ihan nakinpala. Hyvä niin.

Luoksetulo oli ok, samoin nouto. Nouto oli vaikea, liekö äitinsä tytär siinä suhteessa, mutta hyvä siitä on tullut. Hippa ei mällää kapulaa yhtään ja pitää suussa nykyään kiukkuamatta. Jotain olen sille osannut opettaa, joten taputan itseäni olalle. Hyvä tyttö!

Jatsi oli taas täynnä ruutia, tulta ja tappuraa. Seuraaminen oli hyvä pientä edistämistä ja jatkuvaa kommentointia lukuunottamatta.

Tein Z-kuvion vai mikä se päivitetty idioottirinki nykyään on. Olen vähän pudonnut tokokuvioista pihalle, mutta pienellä hajulla ollaan. Zeta onnistui loistavasti! Seuraaminen oli hyvää ja kaikki jäävät menivät nappiin. Onneksi oli todistaja läsnä, turhaanhan tässä koiraansa muuten kehuu.

Merkkiä sai tehdä muutaman kerran, että rouva jaksoi kuunnella ja suorittaa liikkeen. Tiedän että se osaa, mutta se maltti... Videokamera seuraaviin treeneihin pitää saada. Kahdeksanvuotias ei todellakaan ole ikäloppu kun aussie on kyseessä. Tuolla virtamäärällä Jatsi ehtii vaikka mihin.

Tunnari meni myös hyvin. Vähän epäröi, mutta helpotti kun Miimi hajusti vieraat kapulat kunnolla.

Kaukkarit on se meidän murheenkryyni. Luulen, että kipeä selkä vaikuttaa siihen, että seiso-maahan -liike on vaikea. Jatsi osaa liikkeen kun näytän sen ihan läheltä, mutta heti etenee kun minä siirryn kauemmas.
Miimi siirsi rappurallin eteen esteeksi ja se auttoi jonkin verran. Semmoinen onneksi löytyy kotoakin, joten taidan ottaa ohjelmistoon joksikin aikaa.

Kaukkarit ja luoksetulon pysäytys maahan on ne liikkeet, jotka eniten jarruttaa meidän voittajaluokan korkkaamista. Tekisi niin mieli tokokehään pitästä aikaa ja Jatsikin siitä tykkäisi, mutta keskeneräisen koiran kanssa sinne on turha sännätä.

Katsellaan, ajan ja laulun kanssa.

Lopuksi dobbereitten poistuttua mentiin vielä Hippaa hyppyyttämään. Pystyesteen yli se leiskautti ilman mitään ongelmia. A-esteelle piti vähän kiukuta, mutta siitäkin suoriutui vauhdikkaaseen tyyliin ja vähän liiankin vauhdikkaasti.
Kentällä on useampi A erilaisilla kaltevuuksilla. Kun itseluottamus riitti ylitykseen, otin namin kanssa rauhallisemmin ettei loikkaa ihan ylhäältä, vaan käyttää puolia hyväksi ja kenties oppii säästämään itseään.

Olipa hyvät treenit! Kiitos Miimille seurasta ja opastuksesta. Useammin vaan ihmisten ilmoille, niin hyvä tulee.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Kiitos seurasta ja herkullisesta tarjoilusta!

Hanna kirjoitti...

Kuin myös! Saa meillä käydä lenkillä useamminkin :)