sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lunta tupaan ja potaattia pöytään

Ei ihan tupaan sentään eikä tullut vetenäkään eteiseen kun syksyllä kävi seppä kaputtelemassa piisien ympärille pellitykset. Kovalla sateella ja lumen painon ylitettyä tietty piste eteisen laipion parista oksankohdasta tiputti vettä eikä silloin ollut kellään kivaa. Mutta nyt on kun pysytään kuivana.

Sen verran harmia talon rakenteesta on, että lumet on käytävä pudottelemassa alas. Uunin piippu sijaitsee kivasti jiirien risteyksessä, joten se lämmittää kattoa ja lumi lämpiää sen verran vedeksi, että voi saman tien kylmetä jääksi. Sen päältä ei lumi valu itsestään alas, joten talonmies katolle mars.

Marko oli meillä ja pyysin ottamaan kuvan, että saan itsekin paremman käsityksen miten korkealla katto on ja miten pieneltä näytän siellä keikkuessani.


Talon todellinen korkeus ei näy kuvasta, koska suht korkea kivijalka peittyy lumen taakse. Ei tuolla ilman turvaköyttä voi hillua. Kun lumimassan saa sopivasti liikkeelle, se vie mennessään kuin hyökyaalto. Kerran meni jalat alta ja laskin pyllymäkeä kunnes köysi pysäytti. Ilman luntakin veden liukastama pelti on kuin öljyllä slipparoisi. Kun kerran myydään jäätikkökeleille liukuesteitä kenkiin niin kukahan keksisi peltikatoilla kävelyyn soveltuvia imukuppikalosseja?
Repsottava tuuliviiri pistää kuvassa pahasti silmään, mutta kävin tempaisemassa sen pois.

Katolla riehuminen on paras mahdollinen paikka, mikäli haluaa tehdä kokonaisvaltaisen punttitreenin extremetyylillä. Voin sanoa, että joka lihas sai tekemistä ja vaatteet olivat hiessä takkia myöten.

Raskaan työn jälkeen alkoi maha kysellä, että onko kurkku poikki kun ei ruokaa kuulu. Uunilihaa oli valmiina ja laitoin Markon tekemään patatas pravas eli espanjalaiselta kaveriltaan saaman reseptin mukaisia perunoita. Homma toimi niin, että perunat viipaloitiin noin sentin paksuisiksi ja keitettiin 10 minuuttia. Sen jälkeen viipaleet pannulle reiluun oliiviöljyyn ja siinä kypsäksi asti. Suolaa vähän päälle ja a vot. Ihan järjettömän hyvää ja kivaa vaihtelua tavallisten suomipottujen väliin. Patatas bravasin kaveriksi kuuluisi aioli eli valkosipulimajoneesi, mutta sen tekemiseen ei oliiviöljy riittänyt. Pitää tehdä toisella kertaa.

Lupasin viedä Markon kotiin ja siinä samalla käytäisiin kaupassa, mutta sitä ennen lenkille. Tie oli jäinen ja siinä liukumalla pääsi kätevämmin eteen päin kuin kävelemällä, mutta sitten kun ei lumen tai kivensirujen takia voinut kunnolla liukua, lankesin maantasalle ja vieläpä kaksi kertaa lenkin aikana.
Hippa ei voi sietää liukuvia ihmisiä. En tiedä mikä siinä sitä häiritsee, mutta vaikka se olisi kuinka kaukana edellä menossa ja kuulee liukuvien kenkien kahinaa, se säntää luokse, rähjää hulluna ja tuuppii liukujaa etutassuillaan.

Jatsi oli hyvllä mielellä kun käytin sen perjantaina Helillä hierottavana. Muutama kerta hierontaa ja laseria, jonka jälkeen aloitan lääkekuurin. Se reppana on viime aikoina liikkunut tosi huonosti kun selkään koskee. Ostin Jatsille Back on trackin, että selkää voi lämmittää lenkin jälkeen ja kovemmilla pakkasilla pitää ulkonakin päällä, mutta ei se yksistään riitä. Verrytellän ensin lihakset ja sitten lääkitään niin paranee koiran elämänlaatu taas normaaliksi. Muuten Jatsi on virkeä ja iloinen. Kuulo on huonontunut ja jääräpäisyys vaivaa, mutta nuo ominaisuudet ovat ikääntyvällä koiralla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Heli suositteli B-vitamiinivalmistetta, jota saisi Puuilon heppaosastolta kaikkein halvimmalla, mutta meidän ehdittyä kaupunkiin kauppa oli juuri menossa kiinni. Käynpähän ensi viikolla.

Pojat tulevat tänään jo päivällä kotiin kun menevät ensin Aten kaverin synttäreille ja käyn hakemassa heidät sieltä kotiin. Terhi tekee aina mielenkiintoisia kakkuja, joten taidan ängetä osille.

Ei kommentteja: