Iltajälkeä, yöuintia ja päiväloikoilua
Kauan odotettu hetki koitti eilen. Mari sai kipsin pois kädestään ja illalla oli jälkitreenit. Porukkaa ei ollut paljon, mutta sentään päästiin pitkästä aikaa tekemään jotain järkevää. Auli ja Hyrrä olivat vierailevina tähtinä ja Auli tallasi Jatsille hienon, noin puolen kilometrin mittaisen jäljen, jossa oli paljon kulmia.
Kepit oli merkattu, mutta periaatteessa ihan suotta, koska Jatsi ilmaisi kepit tosi hyvin. Ei mitään ongelmia siinä suhteessa. Tauko oli tehnyt tehtävänsä ja intoa piisasi. Ilmeisesti metsässä on liikkunut marjastajia, koska jossain vaiheessa Jatsi sekosi, mutta löysi jäljen. Saaliiksi jäi viisi keppiä ja sitä ihmettelin, koska koira pysyi hyvin jäljellä. Ilmeisesti keppi oli ollut siinä harhajäljen lähellä ja se jäi siinä tohinassa vähemmälle huomiolle. Eipä haitannut, kun muuten meni niin mielettömän hyvin.
Marin kanssa on suunniteltu keikkaa heidän mökille ja viimein se onnistui. Eilisten jälkitreenien jälkeen pakattiin koirat ja kamat autoon ja hurautettiin Varislahteen. Aika myöhälle meni saapuminen ja vielä myöhemmälle nukkuminen, kun piti tietysti sauna lämmittää. Illat alkaa pimetä ihan toden teolla ja oli melko tunnelmallista käydä uimassa keskellä yötä.
Aamulla oli ihana auringonpaiste ja päivä meni mukavasti laiturilla istuskellessa. Oli tosi lämmin, mutta onneksi järvi ihan äärellään ja aina voi pulahtaa veteen vilvoittelemaan.
Wallu huolestui nyt jo minunkin uimisesta, joten olen varmaan hyväksytty laumaan. Marikin uskaltautui kahlaamaan, mutta käsi oli sen verran kipeä, ettei uimaan vielä passannut pyrkiä vaikka mieli olisi tehnyt. Wallun pinna katkesi sillä kertaa kun molemmat olimme järvessä. Se hyppäsi laiturilta ja ui minun luokse. Nappasin tuon vesipelastuksen tulevaisuuden toivon hännästä kiinni ja se hinasi minut rantaan. Kylläpä oltiin polleaa poikaa.
Koirat uivat ja juoksivat niin paljon, että osasivat jopa välillä rauhoittua makailemaan meidän seuraksi.
Kaakkuriemo kuuden poikasensa kanssa souteli ohi. Kyllä ne oli söpöjä!
Kuuden kieppeillä Jarno ja Marin veli Ville tulivat myös mökille ja toivat ruokavarastoihin täydennystä. Jonkin aikaa siinä juteltiin ja sitten lähdin Jatsin kanssa kotia kohti.
On se mökkeily rankkaa, kun nyt makaa onnellinen koira reporankana sohvalla. Aurinko tarttui veden äärellä ihan huomaamatta ja vasta kotona kunnolla hoksasin, miten nahka punoittaa. Vaan kyllä kannatti.
Kepit oli merkattu, mutta periaatteessa ihan suotta, koska Jatsi ilmaisi kepit tosi hyvin. Ei mitään ongelmia siinä suhteessa. Tauko oli tehnyt tehtävänsä ja intoa piisasi. Ilmeisesti metsässä on liikkunut marjastajia, koska jossain vaiheessa Jatsi sekosi, mutta löysi jäljen. Saaliiksi jäi viisi keppiä ja sitä ihmettelin, koska koira pysyi hyvin jäljellä. Ilmeisesti keppi oli ollut siinä harhajäljen lähellä ja se jäi siinä tohinassa vähemmälle huomiolle. Eipä haitannut, kun muuten meni niin mielettömän hyvin.
Marin kanssa on suunniteltu keikkaa heidän mökille ja viimein se onnistui. Eilisten jälkitreenien jälkeen pakattiin koirat ja kamat autoon ja hurautettiin Varislahteen. Aika myöhälle meni saapuminen ja vielä myöhemmälle nukkuminen, kun piti tietysti sauna lämmittää. Illat alkaa pimetä ihan toden teolla ja oli melko tunnelmallista käydä uimassa keskellä yötä.
Aamulla oli ihana auringonpaiste ja päivä meni mukavasti laiturilla istuskellessa. Oli tosi lämmin, mutta onneksi järvi ihan äärellään ja aina voi pulahtaa veteen vilvoittelemaan.
Wallu huolestui nyt jo minunkin uimisesta, joten olen varmaan hyväksytty laumaan. Marikin uskaltautui kahlaamaan, mutta käsi oli sen verran kipeä, ettei uimaan vielä passannut pyrkiä vaikka mieli olisi tehnyt. Wallun pinna katkesi sillä kertaa kun molemmat olimme järvessä. Se hyppäsi laiturilta ja ui minun luokse. Nappasin tuon vesipelastuksen tulevaisuuden toivon hännästä kiinni ja se hinasi minut rantaan. Kylläpä oltiin polleaa poikaa.
Koirat uivat ja juoksivat niin paljon, että osasivat jopa välillä rauhoittua makailemaan meidän seuraksi.
Kaakkuriemo kuuden poikasensa kanssa souteli ohi. Kyllä ne oli söpöjä!
Kuuden kieppeillä Jarno ja Marin veli Ville tulivat myös mökille ja toivat ruokavarastoihin täydennystä. Jonkin aikaa siinä juteltiin ja sitten lähdin Jatsin kanssa kotia kohti.
On se mökkeily rankkaa, kun nyt makaa onnellinen koira reporankana sohvalla. Aurinko tarttui veden äärellä ihan huomaamatta ja vasta kotona kunnolla hoksasin, miten nahka punoittaa. Vaan kyllä kannatti.
Kommentit