Josepan perinteikäs yökoe
Lajina siis jälki3.
Osallistujia oli 25, joista 15 pääsi tottiksen perusteella maastoon.
Tottikset vedettiin kahdella kentällä ja meidän tuomariksi osui Raimo Karppinen. Klo 20 päästiin tositoimiin ja Jatsi suoriutui erinomaisesti.
Paikkamakuu oli ensimmäisenä, eikä muuta huomauttamista kuin tuplakäsky maahan. Mitähän tuollekin ilmiölle tekisi kun kokeessa herpaantuu keskittymiskyky ja samalla kuulo pettää?
Seuraamiskaaviossa sekoilin itse kun yritin pitkältä suoralta suoraan henkilöryhmään ja tuomari ärjäisi minut takaisin ruotuun. Vähän nauratti. Edisti alun, mutta rauhoittui edetessä. Kaikissa seuraamisissa se edisti, mutta minkä teet kun oli niin lystiä olla mamman kanssa kentällä.
Istuminen ja seisominen olivat hyviä, mutta maahanmeno hiukka hidas. Luoksetuloissa vauhti jälleen hiipui lopussa.
Noudoissa ja eteenmenossa ei ollut moittimista.
Jatsi teki upeaa työtä, innolla ja iloisesti. Saimme hyvän mielen, ihailevia katseita ja 93,5 pistettä. Tervemenoa esineruutuun.
Odottelua ja lepoaikaa oli reilusti eikä Jatsi ihmetellyt yhtään outoa vuorokaudenaikaa. Lopulta klo 22.20 pääsimme ruutuun. Se oli melko jyrkässä rinteessä, pöheikköä ja harvaa puustoa. Kaksi esinettä sieltä nousi ja toiseen jouduin antamaan lisäkäskyjä kun jäi ihmettelemään. Mitä lie ihmetellyt. Kolmatta etsi pitkään yhdestä nurkasta ja luulin, että se olisi siellä ollut, mutta olikin ihan toisessa suunnassa.
Ruututyöskentely on mennyt vähän alamäkeä viime aikoina ja se näkyi. Saldona 22 pistettä.
Taas odoteltiin ja jäljelle päästiin tasan yhdeltä yöllä. Jälki oli Siprin tutussa metsässä helpossa ja valoisassa männikössä. Eipä yökisaan ikinä ole valittu maastoja sieltä vaikeimmasta päästä.
Jana meni kohtalaisen hyvin ja jäljen nosti heti oikeaan suuntaan. Ensimmäisen kepin yli mentiin sujuvasti ja heti perään oli terävä kulma. Siinä pyörittiin kuin ryssät Anttilassa hyvän aikaa ennen kuin suunta selkeni. Samassa hötäkässä kai se kepppikin jäi.
Toinen ja kolmas keppi nousi ja Jatsin työskentely jotenkin varmistui. Siihenpä se lysti loppuikin. Jälki hävisi totaalisesti jossain vaiheessa. Päästin koiran vapaaksi liinasta ja mitäpä siinä tyhmä ihminen voi muuta tehdä kuin ällistellä ja koira ällisteli myös. Jonkin aikaa haettuaan näytti löytävän jonkunlaisen sävelen ja lähdin kulkemaan perästä.
Hohhoo, mitäpä tapahtuikaan? Mentiin omia jälkiä takaisin autolle! Jatsi eliminoi tehokkaasti eksymisen mahdollisuuden ja se oli siinä meidän osalta. Vähänkö otti pannuun. Pistin koiran autoon ja jäin odottelemaan keppien hakijaa. En jaksanut jäädä odottamaan kilpailukirjaa, vaan menin Pärnälle ja pyysin sihteeriä postittamaan sen minulle. Kello oli jo 02.00, väsytti ja vitutti.
Jatsi sai myöhäisen iltapalan (vai liekö ollut aikainen aamupala) eikä minunkaan tarvinnut unta tällä kertaa odotella. Väsymys ja vitutus häipyi siinä muutaman tunnin aikana ja heräsin yhdeksän kieppeillä pakkaamaan leiriä varten.
Koe oli tuttuun tyyliin oikein hyvin järjestetty ja tunnelmaa riitti, mutta näin tällä kertaa. Kuuluu lajin luonteeseen. Leirillä jatketaan siitä mihin tässä jäätiin.
Osallistujia oli 25, joista 15 pääsi tottiksen perusteella maastoon.
Tottikset vedettiin kahdella kentällä ja meidän tuomariksi osui Raimo Karppinen. Klo 20 päästiin tositoimiin ja Jatsi suoriutui erinomaisesti.
Paikkamakuu oli ensimmäisenä, eikä muuta huomauttamista kuin tuplakäsky maahan. Mitähän tuollekin ilmiölle tekisi kun kokeessa herpaantuu keskittymiskyky ja samalla kuulo pettää?
Seuraamiskaaviossa sekoilin itse kun yritin pitkältä suoralta suoraan henkilöryhmään ja tuomari ärjäisi minut takaisin ruotuun. Vähän nauratti. Edisti alun, mutta rauhoittui edetessä. Kaikissa seuraamisissa se edisti, mutta minkä teet kun oli niin lystiä olla mamman kanssa kentällä.
Istuminen ja seisominen olivat hyviä, mutta maahanmeno hiukka hidas. Luoksetuloissa vauhti jälleen hiipui lopussa.
Noudoissa ja eteenmenossa ei ollut moittimista.
Jatsi teki upeaa työtä, innolla ja iloisesti. Saimme hyvän mielen, ihailevia katseita ja 93,5 pistettä. Tervemenoa esineruutuun.
Odottelua ja lepoaikaa oli reilusti eikä Jatsi ihmetellyt yhtään outoa vuorokaudenaikaa. Lopulta klo 22.20 pääsimme ruutuun. Se oli melko jyrkässä rinteessä, pöheikköä ja harvaa puustoa. Kaksi esinettä sieltä nousi ja toiseen jouduin antamaan lisäkäskyjä kun jäi ihmettelemään. Mitä lie ihmetellyt. Kolmatta etsi pitkään yhdestä nurkasta ja luulin, että se olisi siellä ollut, mutta olikin ihan toisessa suunnassa.
Ruututyöskentely on mennyt vähän alamäkeä viime aikoina ja se näkyi. Saldona 22 pistettä.
Taas odoteltiin ja jäljelle päästiin tasan yhdeltä yöllä. Jälki oli Siprin tutussa metsässä helpossa ja valoisassa männikössä. Eipä yökisaan ikinä ole valittu maastoja sieltä vaikeimmasta päästä.
Jana meni kohtalaisen hyvin ja jäljen nosti heti oikeaan suuntaan. Ensimmäisen kepin yli mentiin sujuvasti ja heti perään oli terävä kulma. Siinä pyörittiin kuin ryssät Anttilassa hyvän aikaa ennen kuin suunta selkeni. Samassa hötäkässä kai se kepppikin jäi.
Toinen ja kolmas keppi nousi ja Jatsin työskentely jotenkin varmistui. Siihenpä se lysti loppuikin. Jälki hävisi totaalisesti jossain vaiheessa. Päästin koiran vapaaksi liinasta ja mitäpä siinä tyhmä ihminen voi muuta tehdä kuin ällistellä ja koira ällisteli myös. Jonkin aikaa haettuaan näytti löytävän jonkunlaisen sävelen ja lähdin kulkemaan perästä.
Hohhoo, mitäpä tapahtuikaan? Mentiin omia jälkiä takaisin autolle! Jatsi eliminoi tehokkaasti eksymisen mahdollisuuden ja se oli siinä meidän osalta. Vähänkö otti pannuun. Pistin koiran autoon ja jäin odottelemaan keppien hakijaa. En jaksanut jäädä odottamaan kilpailukirjaa, vaan menin Pärnälle ja pyysin sihteeriä postittamaan sen minulle. Kello oli jo 02.00, väsytti ja vitutti.
Jatsi sai myöhäisen iltapalan (vai liekö ollut aikainen aamupala) eikä minunkaan tarvinnut unta tällä kertaa odotella. Väsymys ja vitutus häipyi siinä muutaman tunnin aikana ja heräsin yhdeksän kieppeillä pakkaamaan leiriä varten.
Koe oli tuttuun tyyliin oikein hyvin järjestetty ja tunnelmaa riitti, mutta näin tällä kertaa. Kuuluu lajin luonteeseen. Leirillä jatketaan siitä mihin tässä jäätiin.
Kommentit