maanantai 30. marraskuuta 2009

Joutavaa löpinää aiheesta ja vierestä

Aamulla soi puhelin ja ruudussa luki 'tuntematon'. Jotkut eivät kuulemma suostu vastaamaan moisten tuntemattomien soittoihin, mutta minuapa vaivaa uteliaisuus.

"Tapiola-ryhmästä päivää. Soitinko pahaan aikaan?"
"Noo... Riippuu vähän mitä asia koskee."
"Olisin varannut teille ajan talouden turvatarkastukseen."
"Minun talous on turvattu ja tarkastettu."
"Tuota... Tarkoittaako tämä sitä, että vakuutusasiat on kunnossa?"
"Kyllä, sitä se nimenomaan tarkoittaa."

Voi kiesus noita järkeviä ajatuksia, mistä niitä oikein riittää? Jos minun talous on vatupassissa, niin siitä älyhalosta on toinen silmä rikki ja toinen katsoo vähintään kieroon.
Mutta pääsinpä kaupustelijasta kohtalaisen kohteliaasti eroon.

Illalla päätin palata siihen mitä joskus uhkasin eli kosketusalustan opettamiseen Jatsille. Otin esille hiirimaton, naksun, nameja ja suuret odotukset.

En tiedä, miten ne naksuttelijat hommansa tekee, mutta eihän tuo pässi tajunnut ollenkaan mitä ajoin takaa. Yritin ohjata tassua matolle ja kun se siinä oli, naksautin ja palkkasin. Monta ja monta kertaa. Odotin, että jos hän suostuisi yrittämään itse, mutta ei. Kyseli vaan neuvoja, että mitä pitäisi tehdä. Kävi maahan, heittäytyi selälleen ja lopulta tuli siihen tulokseen että kun hiipii hiljaa ja matalana pois niin mamma ei huomaa eikä tartte tehdä mitään.

Totaalisen mielikuvitukseton tyyppi. Ei minkäänlaista oma-aloitteisuutta. Ja kuka onkaan syyllinen? Se, joka on pennusta asti koiralle sanonut, mitä pitää tehdä. Sen saa mitä on tilannut.

1 kommentti:

Hanne kirjoitti...

Täällä samanmoinen tapaus. Hertalle koetin merkkiä opettaa naksulla ja odottelin aikani josko se älyäis itse tarjota edes sinne päin hengittämistä, vuan ei! Huomaa kyllä että ei ole naksulla koulutettu pienenä näitä :) Perinteet kunniaan ja naksut romukoppaan :) (Vaikka olen minä jotain senkin avulla saanut opetettua ihme ja kumma.)