Marin ja Wallun kanssa treffeillä

Mari sai sikataudit ja muut oheisvaivat kärsittyä ihan pitemmän kaavan mukaan ja kyseli eilen, että lähtisinkö lenkille. Pojat mieluilivat mummolaan yöksi ja se kävi paremmin kuin hyvin.

Menin Marin luo ja Wallu oli revetä ilosta kun minut näki pitkästä aikaa. Laskeuduin alemmas rapsuttelemaan, ettei herra koiran tarvinnut hyppiä. Se pökkäsi märällä kuonolla nenääni ja naksautti etuhampailla korvanlehdestä. Tuli ihan Outin Rudi-belgi mieleen. Se otus jostain syystä rakastaa minua niin paljon, että kokeilee hampailla, että on se siinä ihan ilmielävänä. Liekö Wallulla ollut samat aatokset kun ei olla aikoihin nähty.

Lähdettiin tallaamaan säkkipimeään Jamiksen metsikköön. Reitin varrella tehtiin koirille kepin etsintää vain ja ainoastaan vainun perusteella. Hajustettu keppi singottiin pöpelikköön ja koirat perään. Oli muuten tehokas treeni nenänkäyttöön kun ei voinut silmiä käyttää apuna, vaikka olisi halunnutkin. Suunniteltiin, että tämä pitää toistaa joskus esineruudussa. Nyt kun tuota pimeyttä riittää niin otetaan siitä hyöty irti.

Wallu on viime aikoina olosuhteista johtuen ollut vähällä tekemisellä ja se väsähti ihan täysin. Oli reppana ihan poikki.

Marin luokse palattua koirat saivat siankorvat natusteltavaksi ja me vaihdettiin vähän salonkikelpoisemmat vermeet päälle. Lähdettiin Fiestaan kebabille ja sen jälkeen Feveriin jälkkärille. Mari pääsi Seitsemänteen taivaaseen ja minä olin Mansikkaorgasmin pauloissa. Tosin autoilun takia alkoholittoman, mutta eipä se nautintoa yhtään heikentänyt.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla