Lämmittelyksi leffailta ja päänäytös hakumetsässä

Sovimme Sonjan kanssa jo noin kuukausi sitten, että lähdetään pyhäinpäivänä kaupungille kummittelemaan. Pieni roiske flunssa-aallosta häiriköi myös meitä ja Sonja ehdotti, että pistettäisiin suunnitelma ja aikataulu uusiksi. Tuloksena oli koti-ilta Sonjan luona perjantaina ja se kävi minulle ja Jatsille hyvin.

Ensin lähdettiin poikien kanssa avustamaan Elinaa ullakonsiivouksessa. Sykäistiin sisään niin yllättäen, että Turrella naama venähti ja toimintakyky hyytyi ihan kokonaan. Kesti jonkin aikaa, että se älysi ketä tulijat olivat ja alkoi tervehtiä riekkuvalla tavallaan.

Elina puuhasi yläkerrassa ja meidän mukaan lähti vaatteita, palapelejä ja muita pelejä ja pikkuiset jakkarareput. Kierrätys kunniaan.

Seuraavaksi vein pojat mökille mummon ja ukin paapottaviksi ja pääsin Elinan kanssa lenkille. Turre pisti Jatsiin vauhtia useamman kerran eikä koirat olleet edes hengästyneitä. Mietittiin, että montakohan metriä meidän pitäisi kirmata täyttä vauhtia perätysten, että oltaisiin vielä elävien kirjoissa. Kyllä olisi syytä ottaa oppia nelijalkaisista.

Odottelin jonkin aikaa, että Sonja ehti kotiutua. Pasi etsi erästä elokuvaa ja noitui kakaroita kun olivat sotkeneet kaapin. Katselin häntä ikään kuin sillä silmällä ja ehdotin, että Pasi voisi piipahtaa meillä yhden asian suhteen. Elina ilmoitti välittömästi siippansa puolesta, ettei se nyt millään jouda kun on niin paljon tekemistä. No, kunhan joskus joku miehenvonkale tulee käymään niin pistän hänet rutistamaan sikafleksipuristinta että saan ne muuan kipinäpellit liimattua lattiaan. Omat voimat ei näköjään riitä ja siihen hommaan kelpaa kuka tahansa. Ainakin kun neuvon vierestä.

Epäilin vähän Jatsin suhtautumista Essi-rotikkaan, mutta Sonja vakuutti että Essi on kotosalla asiallinen muille koirille. Hmmm... Niin kävi. Essi tutustui fiksusti ja lähdettiin samantien kävelylle. Sattuneesta syystä tosin autolla osan matkaa, mutta pääsipä maalaistollo ihan viralliselle kaupunkikävelyllekin. Koirat odottelivat hetken aikaa kun kävimme videovuokraamossa ja Päätalo tarttui mukaan. Palatessa meinasi tulla konflikti kun Jatsi tervehti riehakkaalla ja laulavalla tyylillään. Ilmeisesti Essi oli sitä mieltä, että ole nyt kunnolla koiriksi ihmisten ilmoilla äläkä pelleile.

Taas huomattiin, miten vähän roskiksia katujen varsilla on. Ihan turha on kenenkään valittaa koiranläjistä, jos ei joka kadunkulmassa ole mitään mihin ne voisi työntää. Fiksuna maalaisena keräsin Jatsin tortun pussiin ja sehän piti ottaa mukaan juuri selittämästäni syystä.
Autossa alkoi leijua semmoinen käry, että ei tosikaan. Avasin ikkunan, lykkäsin pussin ulos ja suljin ikkunan. Siinäpä roikkui. Hah, olisi pitänyt ajella rundi ja toivotella hyvät halloweenit sille, joka uteliaisuuksissaan olisi nykäissyt outoa pussia ja saanut paskat päällensä.

Perillä alettiin valmistaa tortilloja ja päästiin leffan kimppuun. Koirat tulivat hyvin toimeen keskenään. Jatsi välillä rutisteli kuonoaan, mutta ihana, pitkämielinen Essi jätti ne rypistelyt omaan arvoonsa ja sopu säilyi. Viisikuiset kissalapset Tiuhti ja Viuhti aloittivat iltarallinsa ja Jatsia harmitti. Olisi pitänyt ojentaa mokomia, mutta tylsä mamma ei antanut.
Elokuva oli hyvä ja ilta vierähti myöhään, kun piti tsekata telkkarin puolen tarjonta samalla.

Aamupalan jälkeen suunnattiin Sipriin. Oli ihana ilma, aurinkoinen pikkupakkanen. Elina tuli myös ja Turrekin pääsi pitkästä aikaa tositoimiin. Alkulämmittelyn koirat suorittivat riehumalla. Kävi kuten Elinan kanssa ennustettiin, eli Jatsi oli taas kolmas pyörä kun toinen narttu oli läsnä. Turre oli ihan pyöreänä onnesta, kun sai Pamin tyylisen ronskin naisen kimppuunsa. Jatsi oli poliisina välissä, mutta ei mahtanut mitään. Turre oli Essin lumoissa ja sillä hyvä.

Päästettiin Turre ensin töihin ja korvat soiden voin todistaa, että hyvin toimi. Se haukku kyllä kuuluu vähän kauemmaksikin.

Jatsilla niistä hommista on todella kauan aikaa ja pitkin syksyä tätä keikkaa suunniteltiin. Lainattiin Essin rullapantaa, mutta irtorullilla tietenkin otin ilmaisut. Koska meitä oli vain kolme, Sonja toimi ykkösenä ja kolmosena ja Elina oli välissä kakkosukko.

Piip! Piip! Jatsi oli ihan liekeissä. Lähetin ja se ampaisi raketin lailla matkaan, mutta ihan väärään suuntaan. Tuulta ei ollut yhtään ja se vähän sotki ideaa. Kaksi kertaa se teki mielettömän laajan kaaren, mutta ei tajunnut mitä piti tehdä. Sonja hyppäsi haamun ja silloin valkeni. Haki rullan ja lähti näytölle ilman pienintäkään epäröintiä. Toisen ja kolmannen ukon kohdalla ei ollut alusta lähtienkään mitään epäselvää. Hieno koira! Kyllä tätä lajia voisi taas ruveta treenaamaan, kun koira noin kovin tykkäsi. Sai juosta lujaa ja tehdä töitä eli sama homma kuin viestillä, mikä nyt on olosuhteista johtuen poissa laskuista.

Iloisena onnistuneen treenin jälkeen lähdin hakemaan poikia. Surukseni Atte oli sairastunut ja oli kovin kuumeinen ja yski, mutta minkäs sille voi. Kotiin lepäilemään ja ottamaan rennosti.

Oli kyllä kerrassaan mukavaa. Kiitos molemmille kivasta seurasta ja Sonjalle yöorresta. Meille seuraavaksi!

Kommentit

Miimi sanoi…
Kun on kerta äitiinsä tullut, niin toimii kuin Unelma hakumetsässäkin! Mihinkäs se oppi fiksun eläimen päästä häipyisi; päinvastoin, muhii vaan valmiimmaksi!
Hanna P sanoi…
Niin on näköjään muhinut! Eikun vaan kiintorullaa ja tyhjiä opettamaan.
Hanne sanoi…
Minä totesin myös että hyvin muhii tekemättömänkin päässä joten sukuunsa on Unnukin tullut ;) Kesällä otettu muutama kiintorullatreeni ja viimeksi pitkästä aikaa metsässä riepoi väkisin kaulastaan tiukalle laitetun kiintorullan suuhun ukolla :)

Ensi kesänä olette Jatsin kanssa jo hakukisakunnossa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla