sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Hankitreeniä

Viime yönä sain unen päästä kiinni vasta puolen yön jälkeen, kun Atte oli ensin käynyt sylissä rauhoittumassa. Reppana oli herännyt kamalaan painajaiseen. Siinä iso musta koira söi hänet. Ja sen lisäksi unessa oli musta hirviö, jolla oli punaiset silmät. Huh, minuakin olisi pelottanut!

Pami näytti aamuvirkkuutensa kuuden kieppeillä. Se oli aivan vakuuttunut, että nyt ollaan nukuttu tarpeeksi ja voidaan ruveta a)syömään b)tekemään jotain järkevää. Minä hallituksen puheenjohtajana ja toimintaorganisaattorina otin käyttöön vaihtoehdon c)jatketaan unia vielä hetken aikaa.

Aamupäivällä lähdettiin käymään mökillä. Pojat jäivät pitämään ukille ja mummolle seuraa ja minä lenkitin koirat. Huomasin jo eilen, että Jatsi on umpihankihyppelyssä toivottoman hidas ja kömpelö. Wallu ja Turre menevät heittämällä ohi. Pami ei ihan heittämällä, mutta ohi meni kuitenkin. Yön hiljaisina tunteina Jatsi on varmaan miettinyt samaa ja todennut, että antaa hullun tehdä työt kun viisas voi napsia pelkät hedelmät. Pami haki ja Jatsi odotti, että keppi putosi sille.

Kepin tai minkä tahansa risun katkaisu sai aikaan valtavia pomppuja ja äänitehosteet raikuivat Sotkuman kylälle asti. Kyllä kävi mielessä, että ei näitten siskosten kanootti starttaa rannasta aina ihan keula edellä. Ihan sekopäätä sakkia!

Mökillä käytiin syömässä ja mentiin mäenlaskuun. Liikuntaa ja raitista ilmaa tuli jokaiselle osallistujalle.

Joka kuusesta kurkottaa...


...löytää pallon!


Pami saapuu pallon kanssa hangesta ja Jatsi on vastassa


Tänne se pallo!!


Sainpas narusta kiinni!


Kas niin siskoni, menetit pelin jälleen kerran!


Ei ollut Pamilla kanttia pitää palloa itsellään. Kävi se sentään näykkimässä Jatsia kylkeen, ihan vaan periaatteen vuoksi.

Nyt on rauhallista porukkaa, että ei mennyt palloilut hukkaan.

...eikä ilman taisteluarpia selvitty tälläkään kertaa.

Ei kommentteja: