sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Työvoitto ja synttäreitä

Perjantaiaamu oli tuottelias päivä töissä. Tietotekniikka on tökkinyt kuluneen viikon ajan ihan antaumuksella ja naapurikarsinassa Ami jälleen meuhkasi, kun ei pystynyt kirjoittamaan. Minun kone sen sijaan toimi ja sain tehtyä kaksi melkein 3500 merkin juttua. Pääsin jo puolilta päivin viikonlopun viettoon. Lupasin pomolle, että käyn köysikaupan kautta enkä putoa katolta.

Kotiin päästyä jouduin taas kerran impulsiivisen luonteeni uhriksi. Sain päähäni, että nyt just heti on päästävä katolle. Ihan vaan vähän pudotan tuosta kuistin osuudelta eikä sitä varten kannata köyttä virittää kun sai pidettyä ylemmän katon reunasta kiinni. Yhtäkkiä molemmat jalat lipesivät ja suorilla alas. Onneksi se oli se matalin katto ja pehmeä lumikasa alla. En silti halunnut kokeilla toista kertaa.

Olin päättänyt, että lauantaiaamuna se katon putsaus tapahtuu ja vietin unettoman yön kun pelotti etukäteen. Noh, eipä se niin kamalaa ollutkaan eli kaikkeen tottuu. Kerroin jo jossain edellisessä tekstissä siitä suorittamastani hätäensiavusta enkä puutu tähän sen enempää.

Sen verran vaan, että kattoneliöitä riittää ja urakka oli aivan mieletön. Kahdesti piti käydä lepäämässä, kun voimat loppuivat ihan kerrassaan. Jatsin lenkitin väliaikaverryttelynä. Pekka kävi avittamassa ja roikkui narunpäässä viimeisen lappeen kohdalla, koska en saanut köyttä mihinkään kiinni. Onneksi se on nyt tehty, koska lunta näkyy tippuvan hiljalleen parasta aikaa. Kyllä tuli liikuntaa ja raitista ilmaa lähes kyllästymiseen asti. Pistin uuniin tulet ja kaaduin puolikuolleena sohvalle.

Illalla oli Tepon synttärijuhlat. Sinnittelin hikisenä, koska tiesin pääseväni saunaan ja oli turhaa käydä suihkussa kesken päivän. Mukana menossa oli meidän jengistä Sami ja Marko, Tepon työkaveri Jarmo ihan muuten vaan. Antille soitin, että missä hää luuraa. Kuulemma pöntöllä istui ja kärsi kurluttavasta olosta. Okei, sitä on liikkeellä ja kurluttakoon kotona ihan rauhassa.

Vein lahjaksi Baileys-kakun ja se oli vielä parempi kuin tammikuussa töihin viemäni kakku. Epäilen sen johtuneen siitä, että keittelin likööriä ihan jonkin aikaa, joten täytteeseen ei jäänyt semmoista puolikitkerää alkoholin maun häivähdystä. Olen kyllä aika hyvä kakuntekijä kun kaikki tykkäsivät ja reseptiä sain jakaa eteenpäin. Kiitos Marrulle edelleen.

Suuntasimme Feveriin, jossa oli joku peräkylän pumppu Peput plays Eput. Voi herranpieksut sentään. Laulajan määkivästä äänestä en tykännyt yhtään ja olimme kaikki sitä mieltä, että Eput on pepun kautta raiskattu pahemman kerran.

Lähdimme Corneriin, mutta siellä porukka jotenkin oudosti jakaantui ja me loput päätimme poistua nukkumaan. Teppo kohtuuden herrasmiehenä oli täysin kykeneväinen huolehtimaan itsestään ja meni linja-autolla kotiin. Marko taas... no, onhan se herrasmies myös ja vakuutti löytävänsä kotiin kävellenkin, mutta tuntui menevän silti mieluummin passatin kyydissä. Parempi niin, oli nimittäin aika pakkanen. Kiitos Tepolle juhlista tätäkin kautta, oli kivaa.

Sunnuntaiaamu valkeni ankeana. Ei kaamean kapulan puolesta, koska olin kuskina eikä se olotila muutenkaan kuulu ohjelmistooni.
Eilinen katolla suoritettu lihastreenirääkki kostautui ja nyt koskee melkein joka paikkaan. Voi kauhia! Saisko hierojan kotiinkuljetuksena? Jospa Miimin järkkäämät aussietreffit iltapäivällä vähän vetreyttäisi.

Ei kommentteja: