Köh! Krääh!

Hyvää huonosti nukuttua yötä ja vihertävänharmaata huomenta vaan kaikille. Hippa yskii sydäntäsärkevästi ja lähettää kennelyskänkeltaiset terveiset.

Sinä omaan napaan tuijottava, sieluton ja itsekäs ihminen, joka veit sairaan koiran taannoiseen Tuusniemen näyttelyyn, mitä oikein ajattelit?
"No kun se nyt on ilmoitettu niin enpä viitsi perua."
Niinkö? Kun kehässä juokseminen on sen verran kevyttä liikuntaa, että puolikuntoinenkin koira siitä selviää ja jospa tarttuisi mukaan sertit, ropit, rypit, bissit, kupit ja kipot ja mitä muuta vielä. Voi jeevelin pyssyt ja muut pyhät elimet!

Kyllä ei muuten kiinnosta näyttelyhommat enää pätkääkään! Kun ei rokotuskaan suojaa tuolta taudilta niin pitäkää tunkkinne ja ennen kaikkea sairaat koiranne kotona.

Hanna-täti on nyt HYVIN VIHAINEN!!!

Kommentit

Miimi sanoi…
Ei se välttämättä sieltä näyttelystä tullu. Sitä on nyt liikkeellä tosi paljon. Ihme, ettei meillä ole ainakaan vielä.
Hanna P sanoi…
No jos laskee yhteen sen että me ei olla tuon yhen juoksujen takia käyty missään ennen näyttelyä eikä sen jälkeen ja kaikki harvat koirat mitä on nähty, ovat terveitä niin enpä osaa enää kuvitella että mistä muualta se ois tullunna.

Onneks ei enää tarvii luututa limoja ja yskiminenkin on vähentynyt. Jotain positiivista kun ilman antibioottia näyttää selviävän.
Hanna sanoi…
Mai sai ensimmäisestä näyttelystään täitä mukaansa viereen punkeneelta porukalta. En siinä vaiheessa jännitykseltäni älynnyt tarkkailla muita, mutta tieto vahvistettiin muulta taholta myöhemmin.
Kyllä minäkin silloin kolmea koiraa täihoitaessani kirosin näyttelyt alimpaan ... ja päätin, että sisänäyttelyt on historiaa meidän kohdalla. No, käytiin me kerran pyörähtämässä postimerkin kokoisessa kehässä jäähallissa vielä sen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla