torstai 2. lokakuuta 2014

Junailua

Marko oli meillä yökylässä ja lähti tänä aamuna Passatilla kouluun. Se oli ihan suunniteltu juttu, että haen auton sitten kun ehdin ja samalla voisin sivistää stressikoira Hippaa julkisella liikenteellä ja kaupunkihumulla.

Miimi soitti aamulla ja kyseli porukkalenkille, joten tavattiin meillä. Nuoriso päästi jälleennäkemisen riemun kattoon asti ja riehui antaumuksella. Viian niskapörrö löytyi enimmäkseen Hipan suusta.

Ensin suunnittelin linja-autoa kaupunkiin menoon, mutta sitten kiskot kirskuivat mieleen. Miksi en menisi junalla kun sen meidän kylällä pysähtyy? Lippu maksoi 5,20 euroa, mutta Hipalle en tietenkään osannut ostaa lippua.

Miimi nakkasi meidät asemalle ja jäi ystävällisesti vahtimaan, että selvittiin myös junaan.


Hippa ei tykännyt olostaan, kuten osasin arvata. En tiedä saako sitä ikinä tottumaan omien pienten ympyröitten ulkopuolisiin olosuhteisiin, mutta aina kannattaa yrittää siedätystä.

Hippa näyttää kuvassa levolliselta, mutta läähätys ja monet pyörinnät eivät (onneksi) stillkuvassa näy. Ehkä se on yksi syy, miksi en harrasta videokuvausta. Valokuvan ulkopuolelle jää paljon semmoista, mikä elävässä kuvassa näkyy armottomasti.


Konduktööri kommentoi liputonta matkustajaa ja  minä jouduin nolona selittämään, etten ole kovin pätevä näissä kuvioissa. Mukava konnaritäti antoi Hipan matkustaa 2,60 euron junnulipulla viiden euron koiralipun sijaan kun oli niin lyhyt matka.

Taitaa olla parisenkymmentä vuotta siitä kun itsekin matkustin viimeksi junalla. Jo oli korkea aika moiselle elämykselle.

Ei kommentteja: