sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Hiihtolomailua… Mikä hiihto? Mikä loma?

Hiihtäminen onnistuisi, jos hankkisin sauvan sen katkenneen tilalle. Lomailu taas…hmm. Jos ei tee mitään ja siihen vielä paiskataan loma päälle, niin onko se vähän kuin mättäisi vettä avannosta toiseen? Ei yksi vaju eikä toinen täyty.
suunnittelin, että ensi viikolla voisin käydä poikien kanssa Savonlinnassa tätiä moikkaamassa. Olisi ainakin yhdelle päivälle jotain järkevää tekemistä.

Mari houkutteli eilen iltasella tokoilemaan. Hetken harkittuani päätin lähteä, koska ne tavalliset teetä ja sympatiaa oli myös odotettavissa. No, olihan siinä koira haudattuna, kuinkas muuten. Vähän ajan päästä tämä soitti uudestaan ja käski ottaa saunakamppeet mukaan, koska samalla vaivalla voisin värjätä Marilta hiukset. Kyllä minulle saunominen hyvässä seurassa aina kelpaa, joten otin riskin.

Mentiin parkkipaikalle koirien ja tavarakorin kanssa. Jatsi odotteli takakontissa, kun Mari otti Wallun kanssa ruutua, kontaktiharjoituksia ja noutoa.
Kun tuli jatsin vuoro, pistin sen ensin menemään ruutuun. Periaatteessa se tajuaa ruudun, mutta vauhtia pitää saada reilusti lisää. Ruudun takaraja oli aitaa vasten, joten lelua ei voinut nakata sen taakse. Ehkä siitäkin johtui se hidastelu.
Seuraamista otin taas naksun kanssa hitaasti ja palkkaamalla oikeasta paikasta. Suoraan kävellessä edistää, mutta tiukkaa kaartoa myötä- tai vastapäivään kävellessä meni justiin oikein. Omalla kropan asennollakin oli merkitystä. Hyvä kun tuli vaihteeksi jotain edistystä niin innostaa jatkamaan.
Marilla oli iso metallikapula ja kokeilin sitä. Kylläpä se olikin mieleinen! Vauhtia oli ihan sikana ja ote oikea. Ei näköjään haitannut, vaikka kapula oli kylmä. Ei olla talviaikaan tätä pahemmin tehty.
Lopuksi eteenmenoa ja Mari tarjoutui avustamaan, koska on sivusta seurannut meidän treenejä ja tietää ongelman, eli korvattomuuden maahan -käskyn koittaessa. Lähetin Jatsin, annoin käskyn ja jos mitään ei tapahtunut, Mari nappasi lelun piiloon. Hyvin toimi ja etsintäkuulutetut korvat löytyivät. Pari kertaa toistettiin ja viimeisellä kerralla tehtiin normaaliin tyyliin. Lelu oli odottamassa, lähetin koiran ja käskin maahan. Oli nääs meinaan nopea suoritus.
Kokeilin vielä merkille menoa kun nyt oli noita tarvikkeita mukana. Ei siinä varmaan muuta vikaa ole kuin harjoituksen puute. Jatsi vaan pitäisi saada tajuamaan oikea paikka ilman ylimääräisiä piruetteja.

Tunti siinä vierähti ja oli jonkin verran pakkasta, joten kipinkapin saunaan. Sain kumihanskat ja värituubin kätösiini ja eikun lotraamaan. Kai se värjäys jotenkin onnistui. En ole kovin hyvä noissa tyttöjutuissa.

Saunan jälkeen teetä ja taistelua tietokoneen kanssa. Pinkki vissiin pahoitti mielensä jostakin ja sitä piti vähän rukata muutaman voimasanan kanssa.
Mari valitti pari kertaa, että tekisi mieli piipahtaa baarissa, mutta kukaan ei lähde kaveriksi. Minä kyllästyin siihen äänettömään pyytelyyn ja ärähdin, että alkaa nyt kiskoa kimpsuja niskaansa niin lähdetään. Mutta ei koko yöksi vaan vain yhdelle! Hehe, enpä ole ihan äsken nähnyt Marin liikkuvan yhtä liukkaasti, kun siitä paikasta säntäsi tälläämään itseään. Sain tai pikemminkin jouduin lainaamaan farkkuja, koska en ollut varautunut moiseen keikkaan. Vaikka olenkin hyvää ja piristävää seuraa, niin verkkareissa ei näköjään ihmisten ilmoille lähdetä. Joku raja sentään.
Hiljaista oli vielä siihen aikaan illasta, mutta silti mukavaa. Sai se mokoma alkoholistinalku nakattua toisenkin paukun naamaansa, mutta sitten kilistelin Passatin avaimia siihen malliin, että tyhmempikin olisi tajunnut vihjeen.

Koirahommat jatkuivat tänään aussietreffien merkeissä. Jätin auton Marin luo ja käveltiin Rantakylän ostarille, missä Miimi koirineen odotteli. Siitä jatkettiin aitaamattomaan koirapuistoon ja samaa vauhtia joelle, jossa meni kelkkapolku rantaa myöten. Aurinko lämmitti ja koirilla oli lystiä. Jonkin aikaa käveltyämme käännyttiin takaisin, koska Marin uunissa kypsyvä liha naputti jalkaansa vaatien pois pääsyä. Mari keitti teetä ja koirat touhusivat omiaan. Leluhöperö Unelma luuli tulleensa maanpäälliseen paratiisiin, kun pääsi penkomaan Wallun lelulaatikkoa. Välillä koko porukka järsi luita kaikessa rauhassa. Pami tykkää poikakoirista ja keskittyi ennen pitkää pitämään silmäpeliä seurueen ainoa urosjäsenen kanssa. Ihan vaan pikku vinkkinä, että niitä hommia kannattaa harrastaa väljemmillä vesillä kuin pienen pöydän alla. Vähemmästäkin seuraa väärinkäsityksiä.
Olisihan tuolla saattanut olla enemmänkin väkeä, mutta parempi näin kuin ei treffejä ollenkaan. Mukavaa oli itse kullakin.







Ei kommentteja: