Kyllä taas pientä koiraa höynäytettiin
Käytiin äsken mamman kans lenkillä. Ainahan minä olen valmis lenkille, tapahtuipa se mihin aikaan tahansa ja kuinka usein tahansa.
Sinä kulkiessa se kysyi, halusinko tehdä jotain järkevää. No tietty, aina valmis kuin partiopoika!
Seuraamisen osaan. Välillä paremmin, välillä huonommin, mutta osaan.
Sitten se käski istumaan. Mitä? Tässä on viime aikoina istuskeltu muutenkin ihan liikaa ja pienestä pakosta kun ei ole ollut muutakaan tekemistä. En kait minä käskystä istunut kun maakin oli kylmä.
Sitkeä tyyppi. Monta kertaa se käski ja käskemästä päästyäänkin käski ja pakkohan minun oli antaa periksi, mutta kannatti kun sain namin. Sitten jatkettiin samaa hommaa ja yääh, märkään maahan piti istua! Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavaksi ihan niinkun lätäkköön! En muuten millään, mutta kun oli niin nälkä! Olisittepa nähneet miten surkean vähän se pisti aamulla kuppiin ruokaa! Eläinsuojeluyhdistykselle olisitte soittaneet heti jos olisitte nähneet. Että ne kuivat frolicit voi maistua hyvälle, vaikka sitten lätäkköön istumisen kautta!
Sitten se vielä kiristi ja vihjaisi narupallosta, joka ei valitetavasti ollut mukana. Joojoo, käännä vaan veistä haavassa! Minkä minä sille voin, että olen himojeni orja? Kai nyt kuka tahansa järkevä koira tekee mitä vaan, jos saa raastaa ja tappaa narupallon siitä hyvästä.
Mamma selitti, että ymmärtää kyllä jos joku dobberi ei halua istua märkään, mutta jos jollain aussiella on tuommoinen määrä karvaa persuksissa niin se lätäkkö on sillä vaan korvien välissä. Ja että kun nyt ahkeraan treenaa niin sitten kun talvikarva lähtee pois niin se aussie on jo tottunut eikä lätäkköön istuminen enää vaivaa yhtään. Voi tsiisus. Tuommosia teorioita se hautoo pienessä päässään ja aivopesee niillä minut!
Jos saisin kunnolla ruokaa eikä leluja olis ikinä kukaan keksinytkään niin arvatkaa tekisinkö yhtään mitään? Mamma on pelkkä väline. Mutta kun siltä saa safkaa ja yksinään leikkiminen on tylsää.
No nyt se tuolla huutelee, että sehän tässä just on ideana! Ai niinkö?
Sinä kulkiessa se kysyi, halusinko tehdä jotain järkevää. No tietty, aina valmis kuin partiopoika!
Seuraamisen osaan. Välillä paremmin, välillä huonommin, mutta osaan.
Sitten se käski istumaan. Mitä? Tässä on viime aikoina istuskeltu muutenkin ihan liikaa ja pienestä pakosta kun ei ole ollut muutakaan tekemistä. En kait minä käskystä istunut kun maakin oli kylmä.
Sitkeä tyyppi. Monta kertaa se käski ja käskemästä päästyäänkin käski ja pakkohan minun oli antaa periksi, mutta kannatti kun sain namin. Sitten jatkettiin samaa hommaa ja yääh, märkään maahan piti istua! Eikä siinä vielä kaikki. Seuraavaksi ihan niinkun lätäkköön! En muuten millään, mutta kun oli niin nälkä! Olisittepa nähneet miten surkean vähän se pisti aamulla kuppiin ruokaa! Eläinsuojeluyhdistykselle olisitte soittaneet heti jos olisitte nähneet. Että ne kuivat frolicit voi maistua hyvälle, vaikka sitten lätäkköön istumisen kautta!
Sitten se vielä kiristi ja vihjaisi narupallosta, joka ei valitetavasti ollut mukana. Joojoo, käännä vaan veistä haavassa! Minkä minä sille voin, että olen himojeni orja? Kai nyt kuka tahansa järkevä koira tekee mitä vaan, jos saa raastaa ja tappaa narupallon siitä hyvästä.
Mamma selitti, että ymmärtää kyllä jos joku dobberi ei halua istua märkään, mutta jos jollain aussiella on tuommoinen määrä karvaa persuksissa niin se lätäkkö on sillä vaan korvien välissä. Ja että kun nyt ahkeraan treenaa niin sitten kun talvikarva lähtee pois niin se aussie on jo tottunut eikä lätäkköön istuminen enää vaivaa yhtään. Voi tsiisus. Tuommosia teorioita se hautoo pienessä päässään ja aivopesee niillä minut!
Jos saisin kunnolla ruokaa eikä leluja olis ikinä kukaan keksinytkään niin arvatkaa tekisinkö yhtään mitään? Mamma on pelkkä väline. Mutta kun siltä saa safkaa ja yksinään leikkiminen on tylsää.
No nyt se tuolla huutelee, että sehän tässä just on ideana! Ai niinkö?
Kommentit