Vihdoin esineruutua

Iltapäivällä sain häädettyä itseni ulos, vaikka ei olisi huvittanut. Jatsin syyttävää sormea ei enää muulla tavalla päässyt karkuun, joten kävin kallion taakse metsään tallaamassa ruudun.
Etuala oli sula, mutta takana vielä aika paljon lunta ja kaiken lisäksi se on suomaata, joten kosteutta riitti. Eipä mitään, jätin esineet enempi etualalle. Esinekassikin on talviteloilla jossain tuntemattomassa paikassa, mutta löysin muutaman kapineen. Lippis, sukka ja vetokoukun suojus pääsivät näyttelemään pääosia.

Lippis oli helppo, se tuli nopsaan.
Seuraavia piti jo hakemalla hakea. Tai sanotaanko, että kierrellä ja kieroilla. Nimittäin koukun tulpan ympärillä tyyliin "on tuossa tuommonen mutta se on ällö, eihän tartte tuoda?" Kyllä tartti, ei auttanut itku markkinoilla. Menin lähemmäs paikkaa, johon arvioin jättäneeni tulpan ja sitten arvon hienohelma sen toi ja vieläpä ihan hyvillä mielin.
Sukka tuli vaivattomasti, kun ensin osui nenän kohdalle.

Tästä jatketaan. Maasto on aika raskas, paksua sammalikkoa ja voi olla, ettei tuulestakaan ole apuja. Hyvä juttu, koska liikkuminen tökki viime kesänäkin. Jos se tuosta ruudusta tuo esineet joutuisasti, luulisi toimivan missä vaan.

Kyllä oli höppänä innoissaan oli kun pääsi töihin. Narupallotkin löytyivät sieltä mihin olivat talvella hukkuneet, joten passaa tehdä töitä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiraa luulin pyytäneeni, mutta mitä sainkaan

Ykkönen, kakkonen, hevosmies Makkonen...

Taiteentäyteinen viikonloppu Imatralla