tiistai 25. toukokuuta 2010

Metsurina

Pyysin Markkua kaatamaan viisi koivua pihalta ja sunnuntaina näin tapahtui. Yksi oli laho, toinen lähes laho, kolmas muuten vaan tiellä ja kahdessa muussa killui narupallo latvuksissa. Näissähän oli ruhtinaallisesti syytä kellistää koivut kyljelleen.

Pysyy se moottorisaha minunkin kourissa, kiitos noin kahdenkymmenen vuoden takaiselle maatalouden perustutkinnolle.
Koivut ovat niin isoja, että tyville en mahtanut yksikseni mitään. Kun ne ison koon lisäksi keikkuvat keskikohdastaan kalliolla, niin että sekä tyvi että latva olivat ilmassa ja oksien varassa sen tuhannella jännityksellä, päätin turvautua miehiseen apuun. Soitin kurssikaverilleni Simolle, joka oli joutilaana eikä mielikuvituksettomana keksinyt siihen hätään mitään tekosyytä olla tulematta hätiin. Katkoimme porukalla paksuimmat tyvet uuniin sopiviksi pölleiksi ja kierittelimme pinoon odottamaan pilkkomista.

Kuten näkyy, piha on avartunut huomattavasti.


Ilomantsin aikainen metsätalousopemme oli Simo myös, mutta Leinonen. Muistan sen tärkeän opin, että karsiessa piti pitää runko itsensä ja sahan välissä. Sillä keinoin välttyi enimmiltä varvas- ja sääriamputaatioilta.
Leinos-Simo ei tykännyt minusta yhtään ja tunne oli molemminpuolinen. Kerran luokassa uhkasi heittää liidulla, että lakkaisin inttämästä joutavia.

Kuinkas tämä karsitaan, kun tyvi hojottaa miestä korkealla ilmassa?


Tänä aamuna jatkoin hommaa, kunnes terä alkoi olla viilausta vailla. Soitin isälle, että opeta huoltamaan terää. Sain samalla kuulla, että koivun pitäisi lojua niine hyvineen reilun aikaa, koska se haihduttaa enimmän kosteuden lehtien kautta.

Okei, hyvä tietää jo tässä vaiheessa. Henkiseen työhön tottunut kroppani huusi tuskasta ja esimerkiksi hauislihakseni olivat niin kipeät, että tuskin sain kättäni kohotettua. Saati että siinä olisi ollut jotain höyhentä painavampaa.

Kirves sentään nousi, sisun voimalla kun pitihän pilkkomista kokeilla. Siitä vaan pala kerrallaan. Helppo nakki.


Vielä on nilalla. Pitäisiköhän opetella tuohitöitä ja lyödä rahoiksi?


Antaahan heidän kuivua ja lihasten palautua niin jatketaan. Rungot uunipuiksi, latvat ja oksat saunapuiksi, ohuet oksat jälkikepeiksi ja lehtioksat vastoiksi. Hyötysuhde käsittämättömän suuri.

Kahta en vaihda: moottorisahaa ja lumikolaa. Erinomaista hyötyliikuntaa ympäri vuoden. Ja työn tuloksen näkee heti.

1 kommentti:

Hanne kirjoitti...

Olihan siinä vielä yksi syy kaataa ne: suap mahottoman paljo jäläkikeppejä :D

Tsemppiä urakkaan, eipä tartte taas miettiä että mitähän tekis ;)