sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Sateinen lenkki rotunaisten kesken

Äitienpäivää voi viettää monella tavalla ja me aussieporukka vietettiin sitä parhaalla mahdollisella tavalla eli yhteislenkillä. Päivän teema toteutui minun kohdalla vain hitaan kävelyn merkeissä, koska mukana olivat ne kaksijalkaiset äidin pikku muruset.

Porukan kokoonpano meidän lisäksi oli Mari ja Lily, Miimi ja Unelma, Hilkka ja Kiri, Sirkku ja Susu sekä tuorein jäsen Briitta ja Viuhti. Atella ja Kimmolla oli tärkeä rooli 5-kuisen Viuhtin totuttamisessa lapsiin. Hyvin onnistui. Viuhti viuhtoi Lilyn ja muiden kanssa niin innolla, että tuskin edes huomasi junnuihmisten läsnäoloa.

Olimme Jaamanlammilla, mukavalla mäntykankaalla (ai onko täällä muka muutakin lenkkimetsää) lentokentän liepeillä. Välillä satoi, välillä ei.
Jatsilla ei ollut kivaa kun piti huolehtia laumasta eli pojista. Jonkin aikaa käveltyämme löydettiin viitta, joka osoitti umpimetsään päin Junkers-pommikonekorsulle. Lähdettiin katsomaan nähtävyyttä, jota ei kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan Lily osasi vetäistä oikeasta narusta ja sai Jatsin juoksemaan hullunrinkiä.

Välillä kuului narinaa tyyliin "mie kastun ihan kokonaan", "miten pitkään pittää kävellä" ja "mie en jaksa ennää kun jalat on ihan poikki". Onneksi äiti-ihmisille kehittyy narinasuodatin johonkin kuuloluun ja aivojen välimaastoon. Narina kuuluu, mutta siitä ei osaa piitata pätkääkään.

Atte-riepu joutui taas kerran liikkeen jatkuvuuden lain todistajaksi. Lähestyttiin autoja ja johan alkoi vauhtia löytyä junnuihmisissä. Lily tuumasi, että okei, lisää juoksukavereita. Säntäsi hyvää tarkoittaen kohti Attea, mutta ei ottanut huomioon jarrutusmatkaa ja Atte toimi lopullisena pysäyttäjänä. Pyllylleenhän siinä joutui lankeamaan.

Miimi houkutteli huutavan kummipoikansa luokseen ja sai tämän kohta taas hyvälle tuulelle. Kimmo jatkoi matkaa hakkuualueella ja Lily kantoi keppejä eteen, että jos se vaikka hyvinkin heittäisi. Ei mennyt lankaan, kumma tyyppi. Kimmo poimi maasta jotain ja Lily tupsahti heti eteen kysymään, että mikäs se oli. Lily istui ja Kimmo heitti sille jotain jonka se nappasi suuhunsa.
"Marjanko sie nakkasit Lilylle?" kysyin myöhemmin.
"Ei kun se oli juuri."
Juuri?! Aha. Suursyömäri-Lilylle ei näköjään ollut merkitystä, olipa marja tai juuri.

Asetettiin porukka vielä yhteiskuvaan.
Briitta ja Viuhti, Mari ja Lily, Jatsi, Kiri, Unelma ja Susu

Ei kommentteja: