torstai 12. elokuuta 2010

Onnea Jatsi 7 vuotta!

Jälkijunan viimeisessä vaunussa matkustava bloggaaja onnittelee koiraansa pari päivää myöhässä. Ehkä päivänsankari ei ota nokkiinsa. Kyllä se aika menee nopsaan kun taakse päin kurkkii.

Sankari ja pikkusisko saivat kakkua ja menin ulos kuvaamaan sen syöntiä. Ihme juttu, mutta just sillä hetkellä auringon eteen änkesi jostain niin synkkä pilvi, että kuvasta tuli musta kuin muurinperä jouluna. Olkoot, onhan noita kuvia. Maksalaatikko menee tunnetusti äkkiä alas ja toista lootaa en kuvauksen takia lähtenyt ostamaan.

Hieronta ja venyttely on tehnyt tehtävänsä, vaikka sitä tehtävää vielä riittää tästä edeskin. Synttärinsä kunniaksi Jatsi teki Hipasta maailman onnellisimman pennun, kun alkoi toden teolla leikkiä sen kanssa. Eilen pitivät iltavillit ja tämä aamu alkoi myös painimalla.

Jatsi pitää hurjaa ääntä leikkiessään ja Attea pelotti kun luuli, että ne tappelevat. Istuttiin siinä kaikessa rauhassa katselemassa ja kerroin, mikä ero on leikillä ja tappelulla. Kuin tilauksesta Hippa innostui liikaa ja Jatsi ärähti sille, että pysyisi nahoissaan. Leikki jatkui pienen miettimistauon jälkeen.

Aamupäivällä käytiin kaupungilla ja arvatkaas mitä meillä oli kotiin tullessa vastassa? Kaksi laulavaa koiraa! Hippa oli löytänyt täsmälleen saman sävellajin kuin Jatsi, mutta tyytyi vielä pieneen sivuosaan tässä oopperassa. Heh, esimerkki pelittää hyvin.

Ei kommentteja: