maanantai 2. elokuuta 2010

Vauhtia maalla ja merellä, rentoutus keittiönpöydällä.

Menneenä lauantaina ei ehtinyt ikävä yllättää. Sovittiin pentutreffit Rääkkylään Tuunaisten kesäpaikalle ja samalla pidin myös koruesittelyn. Jenna ja Toma tulivat myös mukaan.

Tosin meille tuli reissu mutkan kautta, kun edellisenä iltana lomanaloittajaisia juhlinut Jenna haettiin varmuuden vuoksi kyytiin. Mikäs siinä, kyllä passatti kulkee kun vaan käskee kulkemaan. Toma ja Hippa aloittivat painimisen ja sitä jatkui koko matkan ajan. Lehmosta Rääkkylään oli sentään tunnin matka ja perillä Romeo liittyi lystiin mukaan.





Hei, nyt liikkumatta! Jatsi-täti on pahana!


Hippa osasi välillä huilatakin.


Pentillä oli varastossaan ajopelejä, jotka alkavat näinä päivinä olla arvokasta kamaa. Ihan tuli nuoruus mieleen kun pääsi pikku-Suikilla ajamaan. Omaa mopoa minulla ei tosin ikinä ollut, mutta on siitä silti kauan kun moisella vehkeellä olen ajanut. Jonkin verran aikaa oli Jennallakin viime ajeluista ja Pentti opasti alkuun.

"Ai mikäs tää hanikka olikaan?"


Suosittelin tyytymään ykkösellä ajeluun ja ihme kyllä totteli. Kovempi vauhti olisi voinut olla ympäristölle haitallista tai jopa vaarallista.

Ilme kertoo kaiken.


Niin myös Jatsin ilme.


Pojat pääsivät myös vanhan kunnon Pappa-Tunturin kyytiin.


Jatsilla oli töitä kun olisi pitänyt pentuja komentaa ja vahtia, ettei pojille tapahdu mitään mokoman pärisijän tarakalla.

Yhden aikaan alkoi paikalle valua naapureita, jotka Aija oli kutsunut koruesittelyyn. Ensin syötiin ihania salaatteja ynnä muita herkkuja, ja sitten pääsin aloittamaan päivän työllistävän vaiheen. Myyntiä tuli oikein mukavasti ja emännällä oli jo runsaudenpula valitessaan kaikki melkein 70 euron edestä saamansa ilmaiskorut. Onneksi Anna-tytär auttoi tehokkaasti tässä ongelmassa.

Vieraiden lähdettyä siirryttiin rannalle. Savonselällä kävi mieletön tuuli, mutta paikka on sen verran suojaisa, ettei siitä ollut haittaa. Tuuli oli lämmin ja piti itikat poissa.

Pennut jatkoivat samaan malliin.


Valta on sillä, jolla on pallo.


Koirat leikkivät ja normaalit ihmiset viihtyivät keskenään jutellen porukassa. Sen sijaan yksi epäsosiaalinen tyydytti kauneudenkaipuutaan ja kökötti kalliolla tyrskyjä kuvaamassa. Kamera laulakoon, vaikka persus kastuisi.




Jatsi pääsi huolestumaan vielä kerran ihan tosissaan, kun Pentti vei meidät poikien kanssa veneajelulle. Heillä on ihan reilunkokoinen paatti ja sillä kun pisteli menemään vasten aallokkoa, ei kaivannut Särkänniemeen. Kyyti oli melkoisen pomppivaista.
Tästä tilanteesta en saanut kuvia, vaikka mieli olisi tehnyt. Vesi roiskui sen verran, että piti keskittyä varjelemaan kameraa pahemmalta kastumiselta.
Jenna piti Jatsia hihnassa tämän reissun ajan, koska se olisi hätäännyksissään saattanut lähteä uimaan perään.

Kotimatkalle lähdettiin kuuden kieppeillä. Pentuja alkoi jo kiukuttaa väsymyksestä, koska ne olivat riekkuneet keskenään koko pitkän päivän pieniä päikkäreitä lukuunottamatta. Peräkontissa asui hiirenhiljaisuus.

Kyllä oli kivaa ja siitä kiitos isäntäväelle! En muista, milloin viimeksi olisi yhden päivän aikana kokenut näin monenlaista elämystä.

Täällä ovat kaikki kuvat.

Sunnuntaina oli Jatsin toinen hieronta. Homma oli jo tuttua, joten se osasi rentoutua heti Marikan käsien alle tietoisena tulevasta hyvänolontunteesta.



Selkä oli vasemmalta puolelta pahemmin jumissa, mutta kipupisteitä ei enää ollut kuin yksi. Hyvältä vaikuttaa! Jatsi nukahti pöydälle ihan syvään uneen ja kun se hellävaroen heräteltiin, se venytteli ensi töikseen ihan itse.

Kun tänä aamuna päästin koirat sisälle aamupisulta, Jatsi empi rappujen alla, että pääseekö tuosta ylös vai ei. Pääsihän sieltä, mutta melko jäykän oloisena ja venyttelin sen jalat. Takajalat olivat jäykät enkä saanut niitä vietyä eteen. Tämän jälkeen Jatsi venyttelikin takareitensä itse, joten kyllä se siitä paranee.

Ei kommentteja: