Vieraita keppejä, yäk!
Eilen oli sarjassaan erittäin hyvät, ellei jopa täydelliset jälkitreenit!
Tallasin Marjon Moonalle semmoisen sopivan pitkän jäljen ja Marjo puolestaan Jatsille ehkä vajaan kilometrin jäljen. Odotellessa otettiin esineruutua.
Jatsi lähti vauhdilla ja toi rukkasen. Toisella lähetyksellä se ilmaisi hanskan, mutta ei tuonut. Sen sijaan matkan varrelta poimi putkenpätkän ja toi sen. Kolmannen lähetyksen varmistin ampaisemalla itsekin ruutuun. Kateus teki tehtävänsä ja hanska lähti Jatsin mukaan. Vauhdilla takaisin ja kunnon palkkaukset. Hyvä, koira alkaa olla kunnossa ja ilo palautuu tähänkin hommaan.
Hippakin kävi ruudussa. Pidin sen hihnassa ja annoin vain tutustua tilanteeseen. Se meni siksakkia jälkiä pitkin ja bongasi esineet, mutta ei osannut niille sen enempää tehdä. Se olikin ensimmäinen keikka ruudussa ja riitti ihan hyvin.
Makkarajäljen se ajoi hienosti. Makkaroita oli välillä tiheään, välillä vain muutaman askeleen välein. Vauhtiakin piti hidastaa kun neiti olisi kaahannut muuten ihan tolkutonta vauhtia.
Jatsi pääsi jäljelle, kun se oli vanhentunut noin 1,5 tuntia. Jana oli parikymmentä metriä ja se meni älyttömän hyvin. Suoraan ja ripeästi. Jäljen poimi oikeaan suuntaan ja kehuin siitä, että jos hyvinkin sitä kautta vahvistuisi.
Ensimmäisen kepin poimiminen oli näkemisen arvoinen juttu. Keppi suuhun, kieli ulos ja huulet ryppyyn! Hyi, Moonan suussa ollut keppi, yöks! Mikä pelle. Homma jatkui eikä muut kepit enää aiheuttaneet niin vahvaa ällötystä.
Jälki oli niin kiemurainen, että koira pysyi skarppina ja minä myös. Koko ajan piti silmä tapilla seurata, oliko se jäljellä vai huuhailiko jotain omiaan. Ihan mahtavaa työtä! Marjo sai ansaitsemansa kehut hienosta tallauksestaan.
Moonalla oli muuten sama juttu. Jatsin kepit nousivat vain puoliksi, mutta ne olikin lähes ensimmäiset vieraat kepit Moonalla. Lisää treeniä, siinä on hieno jälkikoiran alku. Rauhallinen, mutta taistelutahota riittää.
Ensi kerralla on viimeiset treenit, koska maankäyttölupa päättyy elokuun loppuun. Päätettiin juhlistaa kulunutta kautta nyyttäreillä. Eväsretki metsässä on ihana juttu.
Tallasin Marjon Moonalle semmoisen sopivan pitkän jäljen ja Marjo puolestaan Jatsille ehkä vajaan kilometrin jäljen. Odotellessa otettiin esineruutua.
Jatsi lähti vauhdilla ja toi rukkasen. Toisella lähetyksellä se ilmaisi hanskan, mutta ei tuonut. Sen sijaan matkan varrelta poimi putkenpätkän ja toi sen. Kolmannen lähetyksen varmistin ampaisemalla itsekin ruutuun. Kateus teki tehtävänsä ja hanska lähti Jatsin mukaan. Vauhdilla takaisin ja kunnon palkkaukset. Hyvä, koira alkaa olla kunnossa ja ilo palautuu tähänkin hommaan.
Hippakin kävi ruudussa. Pidin sen hihnassa ja annoin vain tutustua tilanteeseen. Se meni siksakkia jälkiä pitkin ja bongasi esineet, mutta ei osannut niille sen enempää tehdä. Se olikin ensimmäinen keikka ruudussa ja riitti ihan hyvin.
Makkarajäljen se ajoi hienosti. Makkaroita oli välillä tiheään, välillä vain muutaman askeleen välein. Vauhtiakin piti hidastaa kun neiti olisi kaahannut muuten ihan tolkutonta vauhtia.
Jatsi pääsi jäljelle, kun se oli vanhentunut noin 1,5 tuntia. Jana oli parikymmentä metriä ja se meni älyttömän hyvin. Suoraan ja ripeästi. Jäljen poimi oikeaan suuntaan ja kehuin siitä, että jos hyvinkin sitä kautta vahvistuisi.
Ensimmäisen kepin poimiminen oli näkemisen arvoinen juttu. Keppi suuhun, kieli ulos ja huulet ryppyyn! Hyi, Moonan suussa ollut keppi, yöks! Mikä pelle. Homma jatkui eikä muut kepit enää aiheuttaneet niin vahvaa ällötystä.
Jälki oli niin kiemurainen, että koira pysyi skarppina ja minä myös. Koko ajan piti silmä tapilla seurata, oliko se jäljellä vai huuhailiko jotain omiaan. Ihan mahtavaa työtä! Marjo sai ansaitsemansa kehut hienosta tallauksestaan.
Moonalla oli muuten sama juttu. Jatsin kepit nousivat vain puoliksi, mutta ne olikin lähes ensimmäiset vieraat kepit Moonalla. Lisää treeniä, siinä on hieno jälkikoiran alku. Rauhallinen, mutta taistelutahota riittää.
Ensi kerralla on viimeiset treenit, koska maankäyttölupa päättyy elokuun loppuun. Päätettiin juhlistaa kulunutta kautta nyyttäreillä. Eväsretki metsässä on ihana juttu.
Kommentit