Vaihteeksi kenttätyöskentelyä
Mari sai houkuteltua minut ja Hilkan porukkatreeneihin. Wallulla ja Kirillä oli pienoisia keskittymisvaikeuksia, joten tyytyivät omistajineen seuraamaan meidän touhuja.
En ole käynyt kentällä herran aikoihin, joten virtaa jälleen riitti. Otin seuraamista ja nyt on oikeasti keskityttävä oikeisiin asioihin eli paikkaan ja kontaktiin. Meidän kohdalla näihin auttaa vain ja ainoastaan naksu. Pallo taskussa kuumentaa jo ennestäänkin kiehuvan koiran ja katse on taskussa eikä minun naamassa. Kontaktissa ei ollut moitteen sijaa, mutta lievää yliyrittämistä (eli jonninjoutavaa sähläystä) oli havaittavissa. Johtuu vain niistä ylimääräisistä kierroksista. Seuraamisen seassa otin myös jääviä liikkeitä, ne menivät kohtuullisen hyvin.
Noudossa ei ollut riemulla rajaa ja se näkyi! Jatsipalleroinen lähti vauhdilla, toi vauhdilla ja luovutus tapahtui justiin siinä kun pitääkin eli aivan edessäni. Näinköhän se oppii astumaan sen viimeisenkin askeleen ihan apuja antamatta? Toiveissa on. Sekä hyppy- että tasamaanouto onnistuivat yhtä hyvin enkä höylännyt kumpaakaan turhan takia.
Eteenmenossa taas näkyi muutaman kuukauden treenaamattomuus. Hyvä minä, nyt nolottaa, mutta minkäs laiskuudelle teet.
Maahan -käsky kaikui loistavasti ohi korvien. Jatsi on siitä ihana, että ainakin tässä tilanteessa se kestää toistoja todella hyvin. Se jaksoi juosta edestakaisin monet kerrat, kunnes olin suoritukseen tyytyväinen ja päästin sen pallon kimppuun. Täytyy vaan itse pitää pää kylmänä. Vähän tiuhempi treenaaminenkin voisi auttaa.
Treenien päätteeksi ajelimme Sipriin koiria juoksuttamaan. Aurinko paistoi ja sain otettua kuvia, jopa jokusen hyvän. Kiri on kuvissa aina niin kaunis. Jatsi ja Wallu ovat enemmän keskittyneet viihdytysjoukkoina toimimiseen ja ilmeet ovat sen mukaisia. :D
Kiitoksia molemmille seurasta ja Marille linssin lainasta.
http://s133.photobucket.com/albums/q57/hannanfotot/Porukkalenkki/
En ole käynyt kentällä herran aikoihin, joten virtaa jälleen riitti. Otin seuraamista ja nyt on oikeasti keskityttävä oikeisiin asioihin eli paikkaan ja kontaktiin. Meidän kohdalla näihin auttaa vain ja ainoastaan naksu. Pallo taskussa kuumentaa jo ennestäänkin kiehuvan koiran ja katse on taskussa eikä minun naamassa. Kontaktissa ei ollut moitteen sijaa, mutta lievää yliyrittämistä (eli jonninjoutavaa sähläystä) oli havaittavissa. Johtuu vain niistä ylimääräisistä kierroksista. Seuraamisen seassa otin myös jääviä liikkeitä, ne menivät kohtuullisen hyvin.
Noudossa ei ollut riemulla rajaa ja se näkyi! Jatsipalleroinen lähti vauhdilla, toi vauhdilla ja luovutus tapahtui justiin siinä kun pitääkin eli aivan edessäni. Näinköhän se oppii astumaan sen viimeisenkin askeleen ihan apuja antamatta? Toiveissa on. Sekä hyppy- että tasamaanouto onnistuivat yhtä hyvin enkä höylännyt kumpaakaan turhan takia.
Eteenmenossa taas näkyi muutaman kuukauden treenaamattomuus. Hyvä minä, nyt nolottaa, mutta minkäs laiskuudelle teet.
Maahan -käsky kaikui loistavasti ohi korvien. Jatsi on siitä ihana, että ainakin tässä tilanteessa se kestää toistoja todella hyvin. Se jaksoi juosta edestakaisin monet kerrat, kunnes olin suoritukseen tyytyväinen ja päästin sen pallon kimppuun. Täytyy vaan itse pitää pää kylmänä. Vähän tiuhempi treenaaminenkin voisi auttaa.
Treenien päätteeksi ajelimme Sipriin koiria juoksuttamaan. Aurinko paistoi ja sain otettua kuvia, jopa jokusen hyvän. Kiri on kuvissa aina niin kaunis. Jatsi ja Wallu ovat enemmän keskittyneet viihdytysjoukkoina toimimiseen ja ilmeet ovat sen mukaisia. :D
Kiitoksia molemmille seurasta ja Marille linssin lainasta.
http://s133.photobucket.com/albums/q57/hannanfotot/Porukkalenkki/
Kommentit