Hämärähommia Veikon persiessä
Hehhee, sainpas jakamattoman huomionne mielikuvituksekkaalla otsikoinnilla!
Kyseessä oli kuitenkin ihan normitokoilu suojaisassa paikassa Veikonkoneen takapihalla. Hämäryyttä tässä on se, että minä itse laiskuus harrastin koirani kanssa jotain järkevää jo toisen kerran tällä viikolla. Mari ilmaisi syvän huolestumisensa asioiden käännyttyä tälle tolalle.
Mari aloitti Wallun kanssa ruudulla ja kun ne tolpat siellä olivat jo paikallaan, kokeiltiin me Jatsin kanssa samaa. Aika hidasta menoa. Tosin oli liukastakin, mutta kun pallon perään passaa sännätä tuhatta ja sataa, ei se liukkaus käy selityksestä. Täytyypi vissiin ottaa vain suoria läpimenoja mahdollisimman vauhdilla.
Merkkiä yritettiin, mutta yritykseksi jäi kun hermo meni. Jos jollain on tähänkin asiaan joku idioottivarma vinkki, otan kiitollisena vastaan. Kyllä se sinne merkin taakse asettuu, mutta vasta kolmen piruetin ja kaksoislutzin jälkeen. Voi elämän syksy! Jatsi autoon ja minä jäähylle. Sillä välin oli ilo seurata Marin ja Wallun työskentelyä. Kontakti oli huippuluokkaa, varsinkin sen jälkeen kun Wallu sai maistiaiset Jatsin veriletuista.
Paussin jälkeen otettiin taas seuraamista ja täytyy tunnustaa, että edistystä tapahtuu kun treenaa hieman useammin kuin kerran kahdessa kuussa. Paikka säilyy hetken jopa suoraan kävellessä.
Koirat olisivat jaksaneet paljon pitemmän session, mutta puhalsi niin myrkynkylmä tuuli, että piti paeta teenjuontiin. Jatsi pääsi harrastamaan erästä suosikkiaan vapaa-ajanvieton suhteen eli syömään Wallun luita. Mitäs ripottelee niitä pitkin lattioita.
Kyseessä oli kuitenkin ihan normitokoilu suojaisassa paikassa Veikonkoneen takapihalla. Hämäryyttä tässä on se, että minä itse laiskuus harrastin koirani kanssa jotain järkevää jo toisen kerran tällä viikolla. Mari ilmaisi syvän huolestumisensa asioiden käännyttyä tälle tolalle.
Mari aloitti Wallun kanssa ruudulla ja kun ne tolpat siellä olivat jo paikallaan, kokeiltiin me Jatsin kanssa samaa. Aika hidasta menoa. Tosin oli liukastakin, mutta kun pallon perään passaa sännätä tuhatta ja sataa, ei se liukkaus käy selityksestä. Täytyypi vissiin ottaa vain suoria läpimenoja mahdollisimman vauhdilla.
Merkkiä yritettiin, mutta yritykseksi jäi kun hermo meni. Jos jollain on tähänkin asiaan joku idioottivarma vinkki, otan kiitollisena vastaan. Kyllä se sinne merkin taakse asettuu, mutta vasta kolmen piruetin ja kaksoislutzin jälkeen. Voi elämän syksy! Jatsi autoon ja minä jäähylle. Sillä välin oli ilo seurata Marin ja Wallun työskentelyä. Kontakti oli huippuluokkaa, varsinkin sen jälkeen kun Wallu sai maistiaiset Jatsin veriletuista.
Paussin jälkeen otettiin taas seuraamista ja täytyy tunnustaa, että edistystä tapahtuu kun treenaa hieman useammin kuin kerran kahdessa kuussa. Paikka säilyy hetken jopa suoraan kävellessä.
Koirat olisivat jaksaneet paljon pitemmän session, mutta puhalsi niin myrkynkylmä tuuli, että piti paeta teenjuontiin. Jatsi pääsi harrastamaan erästä suosikkiaan vapaa-ajanvieton suhteen eli syömään Wallun luita. Mitäs ripottelee niitä pitkin lattioita.
Kommentit
Ihanko totta.......kas kummaa, samaa olen alkanut epäillä täälläkin ;)