Hankiainen one more time
Lähdettiin mamman kanssa kävelemään heti aamusta! Pellolle ja jäälle ja metsään ja mamma iloitsi kun hanki kantoi taas hyvin joka paikassa. Kyllä iloitsin minäkin, mutta näytin sen paljon vauhdikkaammin. En tajua noita ihmisiä, miksi ne ei voi mennä täyttä laukkaa kun kerta ei ole esteitä tiellä? Kaipa se syy joskus minullekin valkenee.
Särkijärven jäällä oli kaksi kurkea pitkiä kaulojaan ojentelemassa. Olisin käynyt moikkaamassa niitä vähän lähempää, mutta mamma ei päästänyt. Sanoi, että antaa niitten olla rauhassa. Olkoot, ei ne ole minua hätyyttäneet joten en minäkään niitä. Hassuilta ne silti näytti.
Matkalla törmättiin Rolloon, vuoden ikäiseen lapinkoirapoikaan. Tykkään Rollosta, mutta se on aina fleksissä kiinni kun kotiväkensä pelkää hysteerisesti että se karkaa. Puppupuhetta, sanon minä ja niin sanoi mammakin sille Rollon isännälle. Mihinkä sitä nyt järkevä koira ihmisensä viereltä lähtisi?
Minä kurmuutin Rolloa ja mamma suostutteli sen isäntää pitkän aikaa, että päästäisi koiransa irti. Heh, uskoi lopulta ja silloin meillä vasta lysti alkoi. Rollo on älyttömän kiva eikä ollenkaan tosikko. Sillä on paksu karva missä roikkua ja nakella koko koiraa kuin rukkasta pitkin ja poikin. Saatte uskoa, että se otti tosi tyylikkäät niskalenkit ja välillä juostiin. Mentiin porukassa jonkin matkaa ja sitten Rollon piti poiketa kotinsa suuntaan.
Me jatkettiin matkaa peltojen ja metsien poikki meille päin. Lunta ei ole enää paljon, mutta ihanaa kun siitä voi ottaa kaiken irti tällä tavalla. Nähtiin taas semmoisia paikkoja, joissa ei olla käyty ikuisuuksiin.
Särkijärven jäällä oli kaksi kurkea pitkiä kaulojaan ojentelemassa. Olisin käynyt moikkaamassa niitä vähän lähempää, mutta mamma ei päästänyt. Sanoi, että antaa niitten olla rauhassa. Olkoot, ei ne ole minua hätyyttäneet joten en minäkään niitä. Hassuilta ne silti näytti.
Matkalla törmättiin Rolloon, vuoden ikäiseen lapinkoirapoikaan. Tykkään Rollosta, mutta se on aina fleksissä kiinni kun kotiväkensä pelkää hysteerisesti että se karkaa. Puppupuhetta, sanon minä ja niin sanoi mammakin sille Rollon isännälle. Mihinkä sitä nyt järkevä koira ihmisensä viereltä lähtisi?
Minä kurmuutin Rolloa ja mamma suostutteli sen isäntää pitkän aikaa, että päästäisi koiransa irti. Heh, uskoi lopulta ja silloin meillä vasta lysti alkoi. Rollo on älyttömän kiva eikä ollenkaan tosikko. Sillä on paksu karva missä roikkua ja nakella koko koiraa kuin rukkasta pitkin ja poikin. Saatte uskoa, että se otti tosi tyylikkäät niskalenkit ja välillä juostiin. Mentiin porukassa jonkin matkaa ja sitten Rollon piti poiketa kotinsa suuntaan.
Me jatkettiin matkaa peltojen ja metsien poikki meille päin. Lunta ei ole enää paljon, mutta ihanaa kun siitä voi ottaa kaiken irti tällä tavalla. Nähtiin taas semmoisia paikkoja, joissa ei olla käyty ikuisuuksiin.
Kommentit