maanantai 6. huhtikuuta 2009

Tokoilua Rantakylässä

Lauantai-illan ratoksi järjestetyt porukkatreenit kuivuivat tälläkin kertaa minun ja Marin kahdenkeskiseksi puuhailuksi. Käveltiin Marin luota leipomon parkkiin, jossa oli mukavasti sulaa asfalttipihaa käytettävänä.

Otettiin ensin paikkamakuu ryhmäliikkeenä. Wallulla oli keskittymisvaikeuksia, mistä lie johtunut. Osaa ja tietää, mitta ei malttanut pysyä aloillaan. Jatsi pysyi, mutta kellahti lepoasemiin. Pitää pikkuhiljaa ruveta palkkaamaan skarppina olosta, ettei rentoudu ihan selälleen asti.

Tämän jälkeen otettiin muut jutut käsittelyyn. Minun tehdessä luoksetuloa ja ruutua Mari otti Wallulle kontaktiharjoituksia. Meillä oli jälleen sitä hidastelua havaittavissa, mutta Wallu toimi kuin unelma. Kontakti jatkui ja jatkui kuin duracell-pupu konsanaan.

Jatsi jäähylle ja Wallu ruututreeniin. Vauhtia oli jälleen vähintään riittävästi. Tämän mukavan homman jälkeen oli hyvä pistää Wallu välillä odottelemaan, kun Jatsi pääsi töihin. Molemmat kirppuilivat innoissaan aina kun olivat narun jatkeena ja työvuorossa oli mieletön into päällä.
Seuraamiset meni molemmilta koirakoilta tosi hyvin. Tein Jatsin kanssa vielä jääviä liikkeitä ja nekin meni rivakasti. Seisomista pitää vahvistaa, koska välillä tuppaa siirtelemään jalkojaan.

Häiriötä oli Wallua ajatellen sopivasti ja silti treeni meni tosi hyvin. Ihan eri koira kuin vuosi sitten. Itsellenkin jäi pitkästä aikaa hyvä mieli. Pitäisi vaan saada itsensä potkittua niihin vaikeampiin juttuihin eli tunnareihin ja kaukkareihin. Ehkä ensi kerralla.

Treenien jälkeen Mari napsautti saunan päälle ja vesipannun tulelle. Iltaruoka jäi välistä, joten mussutettiin siinä suunnilleen kaapit tyhjiksi. Saunan jäkeen sain luottamustehtävän vahtia vieressä kun Mari raivasi vaatekomeroa. Vastuu painoi rankasti hartioita, mutta hyvin selvisin. En voi kuin ihmetellä, että miten jumalaton määrä voi jollain olla vaatetta! Muutama riepu sieltä sentään lähti jatkojalostukseen.
Tässä välissä Marille tuli kamala hinku kylille, joten täytyihän minun jälleen uhrautua kuskiksi. Lähdettiin kantapaikka Feveriin istuskelemaan. Tupakkakopissa Mari äkkäytyi ikuisuuden ajaksi joittenkin kelpieihmisten juttusille, joten siinäpä roikuin baaritiskillä enkä muuta voinut. Onneksi ne viisi sivupersoonaa pitää minulle aina seuraa, joten yksinäisyydestä ei tarvitse kärsiä.

Venyihän nuo "treenit" puolille öin, mutta oli siitä edestä mukavaakin.

Ei kommentteja: