Aijjanpanossa

Jos ystävämme Aija lukee tätä, ymmärtänee varmasti ilman selittelyjä, että kyse on murreseikan elävöittämästä tervehenkisestä puuhailusta eikä suinkaan ilkeämielisestä herjauksesta.

Tonttia rajaava moderni tilataideteos, jota myös aidaksi kutsutaan, on tien vierustalla enää moraalinen este pihasta poistumiselle. Viime talven valtaisa lumimäärä aiheutti sen vähäisenkin moraalin lipsumista päätellen tassunjäljistä, jotka kulkivat röyhkeästi pihasta tielle.

Meillä kasvaa jotain pensaskasvia, joka leviää kuin syöpä ja kasvaa pienessäkin kallionkolossa. Päätin tehdä halpaa aitaa siirtämällä tätä kasvia ojanvarteen. Se kasvaa sen verran nopsaan ja tiheäksi, että tulee koiranpitävä aita.

Lapio töihin ja kaivamaan istutusojaa sekä puskia maasta. Hyötyliikunta tässä taloudessa jatkuu. Maa on toistaiseksi ollut helppoa kaivaa, mutta puskat sen sijaan tiukassa. Niin kiinni siellä jossain peruskalliossa, että lähes se kuuluisa sisu valui hien mukana maahan.

Viime yönä kello 4.18 se tapahtui. Kuningasajatus.

Selvennyksenä mainittakoon, että kuningasajatus ei minua herättänyt, vaan mahavaivoja poteva Jatsi. Eilinen luu oli vissiin tiensä päässä ja ilokseni arvoisa ahmatti osasi herättää minut niin äänekkäästi, että pääsi ulos aikanaan. Eikä muuten rapannut puolta pihaa, vaan löysin aamulla ulkosalta ihan kiinteää tavaraa.

Siinä unen ja valveen rajamailla tuli mieleeni, että hullu selkänsä särkee kasvien kanssa tapellessaan, kun viisas käyttäisi konevoimaa.
Aamusella lassosin pensaan naruun ja toisen pään viritin vetokoukkuun. Passatin hevosvoimat huolehtivat lopusta ja yksi puska ainakin nousi helposti ylös juurineen päivineen.

Onnistuin kyllä karsimaan jotkut puskat lehdista ja katkomaan narun pariin otteeseen, mutta aitaa tuli pitkä pätkä.