Hinni koirineen kylässä
Vali vali. Meillä ei käy ikinä ketään. Saati että saisi hyysätä yökyläläisiä. Onneksi on edes joku järkevä, joka kutsui itsensä kylään ihan yön yli viipymään.
Aikaa on tässä välissä vierähtänyt hoi kotvanen, mutta palataan historiaan.
Hinni oli paimennusleirillä Kuttukuussa tämän kuun puolivälin tienoilla ja 15. päivä tuli sieltä meille. Suunnilleen samantien sännättiin hakemaan poikia seurakunnan leiriltä, jossa he puolestaan viettivät pari päivää mukavaa aikaa kavereineen.
Kiksin mielestä Jatsi oli pahan ruumiillistuma, koska kivahteli Jumille kipakkaan tyyliinsä. Lenkille ei enää sinä iltana porukalla lähdetty, koska Jatsin puolesta homma oli jo hoidettu. Jumi ja Kiksi rallasivat pihaa ympäri hurmioituneena valtavasta läänistä.
Niin, miten sen nyt ottaa. Onhan se minun plantaasi kaupunkikoirien mielestä valtava, vaikka on tosi asiassa pienempi kuin virallinen kisaesineruutu. Eipä menoa haitannut.
Yleisen rauhan ja Jatsin hermojen säilyttämiseksi Hinni jätti koirat autoon yöpymään. Meillä meni höpötellessä puolille öin ja ainakin minä nautin elämästäni täysin siemauksin, kun oli juttuseuraa kerrankin ihan ajan kanssa.
Keskiviikkoaamuna lähdettiin lenkille ja Kiksi opetteli tottumaan Jatsiin aluksi hihnassa, mutta havaitsi pian tyypin vaarattomuuden.
Lenkin jälkeen ajeltiin koko ihmisporukan voimin Roukalahdelle Hippaa ja veljiä moikkaamaan. Pennut olivat tarhannurkassa pyramidimuodostelmassa meitä vastassa mahdottoman elämöinnin kanssa.
Jokaisella riitti virtaa leikkiin. Hippa kävi kaikkien sylissä nauttimassa läheisyydestä ja silittelyistä.
Hinni sai Romeolta korvapuustin.
Meidän pikku Hippiäinen
Kun pennuilla alkoi päiväunien aika, me siirryimme katselemaan Joensuuta, jossa Hinni ei ole koskaan käynyt. Maha muistutti elettävästä vuorokaudenajasta ja kävimme Alin pizzeriassa syömässä älyttömän hyvät calzonet.
Takaisin kotona ihmeteltiin vielä hetken verran aussiekoirien viisautta.
Kiksi yritti piilottaa luuta monta monituista kertaa, kun aina joku näki, mihin se oli sitä jemmaamassa.
Jumin selkää kutitti tai oli muuten vaan lystiä. Vai mikä lie ollut oire?
Kiitos käynnistä vielä kerran. Oli kivaa ja päällimmäisenä ajatuksena oli lyhyt aika seuraavaan tapaamiseen.
Aikaa on tässä välissä vierähtänyt hoi kotvanen, mutta palataan historiaan.
Hinni oli paimennusleirillä Kuttukuussa tämän kuun puolivälin tienoilla ja 15. päivä tuli sieltä meille. Suunnilleen samantien sännättiin hakemaan poikia seurakunnan leiriltä, jossa he puolestaan viettivät pari päivää mukavaa aikaa kavereineen.
Kiksin mielestä Jatsi oli pahan ruumiillistuma, koska kivahteli Jumille kipakkaan tyyliinsä. Lenkille ei enää sinä iltana porukalla lähdetty, koska Jatsin puolesta homma oli jo hoidettu. Jumi ja Kiksi rallasivat pihaa ympäri hurmioituneena valtavasta läänistä.
Niin, miten sen nyt ottaa. Onhan se minun plantaasi kaupunkikoirien mielestä valtava, vaikka on tosi asiassa pienempi kuin virallinen kisaesineruutu. Eipä menoa haitannut.
Yleisen rauhan ja Jatsin hermojen säilyttämiseksi Hinni jätti koirat autoon yöpymään. Meillä meni höpötellessä puolille öin ja ainakin minä nautin elämästäni täysin siemauksin, kun oli juttuseuraa kerrankin ihan ajan kanssa.
Keskiviikkoaamuna lähdettiin lenkille ja Kiksi opetteli tottumaan Jatsiin aluksi hihnassa, mutta havaitsi pian tyypin vaarattomuuden.
Lenkin jälkeen ajeltiin koko ihmisporukan voimin Roukalahdelle Hippaa ja veljiä moikkaamaan. Pennut olivat tarhannurkassa pyramidimuodostelmassa meitä vastassa mahdottoman elämöinnin kanssa.
Jokaisella riitti virtaa leikkiin. Hippa kävi kaikkien sylissä nauttimassa läheisyydestä ja silittelyistä.
Hinni sai Romeolta korvapuustin.
Meidän pikku Hippiäinen
Kun pennuilla alkoi päiväunien aika, me siirryimme katselemaan Joensuuta, jossa Hinni ei ole koskaan käynyt. Maha muistutti elettävästä vuorokaudenajasta ja kävimme Alin pizzeriassa syömässä älyttömän hyvät calzonet.
Takaisin kotona ihmeteltiin vielä hetken verran aussiekoirien viisautta.
Kiksi yritti piilottaa luuta monta monituista kertaa, kun aina joku näki, mihin se oli sitä jemmaamassa.
Jumin selkää kutitti tai oli muuten vaan lystiä. Vai mikä lie ollut oire?
Kiitos käynnistä vielä kerran. Oli kivaa ja päällimmäisenä ajatuksena oli lyhyt aika seuraavaan tapaamiseen.
Kommentit