sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Jiihaa! Päätä seinään ja panelit kaulassa kokeeseen!

Miksi, voi miksi ei voi ihmispolo revetä kahtaalle tai mieluummin kolmeksi? Vuorokaudesta loppuu tunnit kesken kun on pitänyt haalia töitä itselleen ja vielä pentu talossa. Jatsin on jäänyt pikkuisen paitsioon ja vajaan viikon päässä kummittelee yökisa.

Muistan kuin eilisen päivän viimevuotisen kahden kepin jäljestyksen. Sitä huonommin ei voi mennä, jos nyt edes maastoon päästään. Tämän päivän tottisteluilla se ei ole kirkossa kuulutettua, jos sattuu kovatasoiset kilpakumppanit paikalle.

Miimi ei ehtinytkään treeniseuraksi, mutta sain sen sijaan Aijan ja Marin houkuteltua Pärnälle.

Jo kotoa lähtemisen yrittäminen ei enteillyt hyvää. Siihen oli syynä takakontissa hyvää tarkoittava kuljetusboxi. Sain sen Miimiltä lainaksi, että Hipalla olisi turvallisempaa matkustaa. Arvon matkustaja ei osannut arvostaa pätkääkään koko laatikkoa ja huusi kuin syötävä erään kauppareissun ajan ja Jatsi-parka piteli korviaan vieressä.
Nyt nakkasin Hipan boxiin, mutta Jatsipa päätti, ettei matkusta metriäkään mokoman kiljukaulan kanssa samassa autossa. Ei kuunnellut käskyjä eikä houkutuksia, mutta niska-perseotetta kuunteli.

Perillä käytiin porukalla pieni lenkki. Tosin minä tulin omieni kanssa perässä kun toisten riehuminen pelotti Hippaa.

Sitten kentälle. Ainoa kunnollinen suoritus oli tasamaanouto. Hyppy- ja estenouto muuten, mutta saisi tuoda vauhdikkaammin kun kerta lähtee hakemaankin laukkatahtia. Siitä tuli maininta viime kokeessa eikä edistystä ole tapahtunut.

Seuraamiset enemmän tai vähemmän hirveää katseltavaa, jäävät liikkeet hitaita tai muuten koiran puolesta tarkkaan harkittuja ja eteenlähetys katastrofaalinen esitys.

Kurkkuun koski edelleen ja ketutuskäyrä pullisti otsasuonta, joka aiheutti päänsärkyä. Ja tämän pitäisi olla hauska harrastus.

Minen jaksa. On sitä ennenkin pudottu maastokarkeloista vaivaisella pisteellä. Se sentään tapahtui Lieksassa ja silti vaan nauratti. Nyt ei tarvitsisi ajaa kuin parikymmentä kilometriä ja ottaa pannuun jo valmiiksi. Pitäisiköhän tarkistaa lääkitystä?

Olkoot. Mennään hauskuttamaan yleisöä kuten meillä on ennenkin ollut tapana. Jos siitä pisteitä tilille tippuu, niin sehän on pelkkää plussaa. Onneksi myöhästyin jonosta, kun tittelinkipeyttä jaettiin.

Sitä paitsi Hippa osaa jo istua käskystä. Vai mitä ne sienet oli lounaslautasellani?

Ei kommentteja: