Juhannusvauva kotiutui
Eilen illalla se kauan kaivattu hetki koitti. Kävin hakemassa Hipan kotiin. Kotimatka meni kuunnellessa aivan järkyttävää huutoa ja perillä pikkukoiran pään päällä leijui iso kysymysmerkki. Voi kamala mihin paikkaa osasi tuoda viattoman eläimen!
Kasvattikodissa hyvin näkyvissä ollut reippaus oli tipotiessään. Jatsi oli kamala peto, mutta onneksi koko ajan oli lähellä edes jollain lailla tuttu ihminen, jonka jalkohon voi nojautua.
Iltaruokailu meni pipariksi kun hänen viattomuutensa erehtyi Jatsin kupille. Pelkkä äkkinäinen päänliike Jatsilta riitti aiheuttamaan hillitöntä huutoa. Äkkipäätä olisi luullut, että mökkini oli muuttunut sikapistämöksi.
Päästin Jatsin ulos, että jos Hippa sitten olisi uskaltanut syödä paremmin. Jauhelihat meni, mutta nappulat ei.
Leikkituokion jälkeen yö meni rauhallisesti ja herätys tapahtui vaille kuusi aamulla. Yritin olla nohevana, mutta auttamatta liian hidas silti. Hippa lirautti lätäkön lattialle. Tässähän tarttee vähän skarpata.
Sitten vaan aamupalalle, mutta pikkuneidin syönti oli huonoa edelleen. Onneksi se oli ehtinyt kerätä hyvät vararavinnot, joten nälkäkuolemasta ei ollut pelkoa.
Aamulla tilanne oli pääkuvassa olevan tyylinen: Jatsi sanoi että suksipas v***uun ja Hippa suksi. Pikkuhiljaa Hippa rohkaistui ja Jatsiakin alkoi vähän kiinnostaa, että mikä tuo rivakasti liikkuva ja pomppiva otus oikein on. Ylpeys ei antanut periksi mennä ottamaan kontaktia ja välillä minun piti toppuutella, että Hipalle ei rypistellä kuonoa vaikka se tulisi kuinka lähelle.
Pikku pirulaisella näyttää olevan sädekehä vielä tallella. Ans kattoo kuinka käy.
Ensimmäinen namiruutu on tehty ja hyvän työn päätteeksi voi pikkuisen syödä. Täytyi vaan katsella tarkkaan Jatsin liikkeitä. Varovaisuus kannattaa.
Kasvattikodissa hyvin näkyvissä ollut reippaus oli tipotiessään. Jatsi oli kamala peto, mutta onneksi koko ajan oli lähellä edes jollain lailla tuttu ihminen, jonka jalkohon voi nojautua.
Iltaruokailu meni pipariksi kun hänen viattomuutensa erehtyi Jatsin kupille. Pelkkä äkkinäinen päänliike Jatsilta riitti aiheuttamaan hillitöntä huutoa. Äkkipäätä olisi luullut, että mökkini oli muuttunut sikapistämöksi.
Päästin Jatsin ulos, että jos Hippa sitten olisi uskaltanut syödä paremmin. Jauhelihat meni, mutta nappulat ei.
Leikkituokion jälkeen yö meni rauhallisesti ja herätys tapahtui vaille kuusi aamulla. Yritin olla nohevana, mutta auttamatta liian hidas silti. Hippa lirautti lätäkön lattialle. Tässähän tarttee vähän skarpata.
Sitten vaan aamupalalle, mutta pikkuneidin syönti oli huonoa edelleen. Onneksi se oli ehtinyt kerätä hyvät vararavinnot, joten nälkäkuolemasta ei ollut pelkoa.
Aamulla tilanne oli pääkuvassa olevan tyylinen: Jatsi sanoi että suksipas v***uun ja Hippa suksi. Pikkuhiljaa Hippa rohkaistui ja Jatsiakin alkoi vähän kiinnostaa, että mikä tuo rivakasti liikkuva ja pomppiva otus oikein on. Ylpeys ei antanut periksi mennä ottamaan kontaktia ja välillä minun piti toppuutella, että Hipalle ei rypistellä kuonoa vaikka se tulisi kuinka lähelle.
Pikku pirulaisella näyttää olevan sädekehä vielä tallella. Ans kattoo kuinka käy.
Ensimmäinen namiruutu on tehty ja hyvän työn päätteeksi voi pikkuisen syödä. Täytyi vaan katsella tarkkaan Jatsin liikkeitä. Varovaisuus kannattaa.
Kommentit